Job 19
1 Job respondió:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 “¿Hasta cuándo seguirás atormentándome? ¿Hasta cuándo seguirás aplastándome con palabras?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Ya me has humillado diez veces. ¿No te da vergüenza tratarme tan mal?
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Aunque haya pecado, ese es mi problema, y no tiene nada que ver contigo.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Te crees mucho mejor que yo, y utilizas mi degradación contra mí.
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Pero deberías darte cuenta de que es Dios quien me ha perjudicado, me ha atrapado en su red.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Aunque clamo por ayuda, no obtengo respuesta; aunque grito mis objeciones, no obtengo justicia.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Dios me ha amurallado para que no pueda escapar; ha sumido mi camino en la oscuridad.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Ha despojado mi honor de mí; me ha quitado mi reputación.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Me derriba por todos lados hasta acabar conmigo; ha destruido mi esperanza como un árbol desarraigado.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Su ira arde contra mí; me trata como a uno de sus enemigos.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Las tropas de Dios se reúnen para atacarme. Construyen murallas contra mí. Rodean y asedian mi casa.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 “Ha alejado de mí a mis hermanos; todos mis antiguos amigos se han alejado de mí.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Mis parientes me han abandonado; mis amigos íntimos me han olvidado.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Los huéspedes de mi casa y mis sirvientas me tratan como a un extraño; para ellos me he convertido en un extranjero.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Llamo a mi criado, pero no responde. ¡Hasta tengo que rogarle!
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Soy repulsivo para mi esposa, y soy repugnante para mis propios hermanos.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Hasta los niños pequeños me desprecian; cuando me pongo de pie se burlan de mí.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Todos mis amigos más cercanos me desprecian, y los que amaba se han vuelto contra mí.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Estoy reducido a piel y huesos, y sobrevivo por el pellejo de mis dientes.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 “¡Tengan piedad de mí, amigos míos, tengan piedad de mí, porque Dios me ha abatido!
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 ¿Por qué me persiguen como lo hace Dios? ¿No se conforman con obtener su libra de carne?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 “Quisiera que mis palabras quedaran escritas, registradas en un libro,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 o grabadas con pluma de hierro y plomo fundido en la roca para siempre.
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 “Sé que mi Redentor está vivo, y que por fin subirá al estrado para mí en la tierra.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Aunque mi piel esté destruida, en mi cuerpo Veré a Dios.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Yo mismo lo veré, con mis propios ojos y no con los de otro. ¡El pensamiento me invade!
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Ustedes se dicen: ‘¿Cómo podemos hacerlo sufrir para que vea que él es la fuente de sus problemas?’
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Ustedes mismos deberían temer ser castigados por Dios, porque saben que la ira trae el castigo de Dios que acompaña al juicio”.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
