Job 16
1 Entonces Job respondió:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Ya he oído todo esto antes. ¡Son consoladores que sólo causan problemas!
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 ¿No cesarán sus discursos que son como el viento? ¿Qué les molesta tanto como para que tengan que responderme?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Podría hablar como si ustedes estuvieran en mi lugar, encadenando palabras para criticarlos, ridiculizándolos con un movimiento de cabeza.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Podría edificarlos con mi boca diciendo palabras; el movimiento de mis labios aliviaría su dolor.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Para mí, si hablo no se alivia mi dolor, y si no hablo el dolor sigue ahí.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 “Dios, me has agotado. Has destruido a toda mi familia.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Me has hecho marchitar, lo cual es un testimonio contra mí; mi cuerpo delgado atestigua contra mí.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Me ha desgarrado en su cólera; en su hostilidad ha rechinado los dientes contra mí; mi enemigo me atraviesa con su mirada feroz.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 La gente me mira con la boca abierta, me abofetean en las mejillas para burlarse de mí, se agolpan a mi alrededor para atacarme.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Dios me ha entregado a la gente malvada; me ha arrojado en sus manos.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 “Yo vivía en paz y él me hizo pedazos. Me agarró por el cuello y me hizo pedazos. Me ha convertido en su blanco.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Sus arqueros me rodean. Sus flechas atraviesan mis riñones sin piedad. Derrama mi hiel por el suelo.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Como un muro me derriba, brecha tras brecha, se abalanza sobre mí como un guerrero.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 He sembrado tela de silicio para cubrir mi piel; mi fuerza yace rota en el polvo.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Mi cara está roja de tanto llorar y sombras oscuras rodean mis ojos,
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 aunque no he hecho nada malo y mi oración es pura.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 “Tierra, no cubras mi sangre. Que mi grito no encuentre lugar para esconderse.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Mira, ahora mismo mi testigo está en el cielo; el que habla por mí está en las alturas.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Mis amigos me desprecian, pero mis ojos derraman lágrimas ante Dios.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Quiero que mi testigo hable por mí ante Dios como quien habla por su amigo.
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Porque dentro de pocos años andaré por ese camino del que no volveré”.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
