Job 16
1 Entonces Job respondió:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “Ya he oído todo esto antes. ¡Son consoladores que sólo causan problemas!
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 ¿No cesarán sus discursos que son como el viento? ¿Qué les molesta tanto como para que tengan que responderme?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Podría hablar como si ustedes estuvieran en mi lugar, encadenando palabras para criticarlos, ridiculizándolos con un movimiento de cabeza.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Podría edificarlos con mi boca diciendo palabras; el movimiento de mis labios aliviaría su dolor.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Para mí, si hablo no se alivia mi dolor, y si no hablo el dolor sigue ahí.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 “Dios, me has agotado. Has destruido a toda mi familia.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Me has hecho marchitar, lo cual es un testimonio contra mí; mi cuerpo delgado atestigua contra mí.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Me ha desgarrado en su cólera; en su hostilidad ha rechinado los dientes contra mí; mi enemigo me atraviesa con su mirada feroz.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 La gente me mira con la boca abierta, me abofetean en las mejillas para burlarse de mí, se agolpan a mi alrededor para atacarme.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Dios me ha entregado a la gente malvada; me ha arrojado en sus manos.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 “Yo vivía en paz y él me hizo pedazos. Me agarró por el cuello y me hizo pedazos. Me ha convertido en su blanco.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Sus arqueros me rodean. Sus flechas atraviesan mis riñones sin piedad. Derrama mi hiel por el suelo.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Como un muro me derriba, brecha tras brecha, se abalanza sobre mí como un guerrero.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 He sembrado tela de silicio para cubrir mi piel; mi fuerza yace rota en el polvo.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Mi cara está roja de tanto llorar y sombras oscuras rodean mis ojos,
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 aunque no he hecho nada malo y mi oración es pura.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 “Tierra, no cubras mi sangre. Que mi grito no encuentre lugar para esconderse.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Mira, ahora mismo mi testigo está en el cielo; el que habla por mí está en las alturas.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Mis amigos me desprecian, pero mis ojos derraman lágrimas ante Dios.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 Quiero que mi testigo hable por mí ante Dios como quien habla por su amigo.
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Porque dentro de pocos años andaré por ese camino del que no volveré”.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
