Salmos 90
1 Oración de Moisés, varón de Dios. Oh Señor, Tú eres de generación en generación.
Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
2 Antes que los montes fuesen engendrados, y naciesen la tierra y el orbe, y desde la eternidad hasta la eternidad, Tú, oh Dios, eres.
Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
3 Tú reduces a los mortales al polvo, y les dices: “Reintegraos, hijos de Adán.”
Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
4 Así como mil años son a tus ojos lo que el día de ayer, una vez que ha pasado, y lo que una vigilia de la noche,
Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
5 así (a los hombres) los arrebatas, y son como un sueño matutino, como la hierba verde;
Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
6 que a la mañana está en flor y crece, y a la tarde es cortada y se seca.
Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
7 Así también nos consumimos a causa de tu ira, y estamos conturbados por tu indignación.
Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
8 Has puesto ante tus ojos nuestros delitos, y a la luz de tu rostro nuestros pecados ocultos,
Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
9 porque todos nuestros días declinan por efecto de tu ira, nuestros días pasan como un suspiro.
Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
10 Los días de nuestra vida son en suma setenta años, y en los robustos, ochenta; y los más de ellos son pena y vanidad, porque pronto han pasado y nos volamos.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
11 ¿Quién pesa según el temor que te es debido la vehemencia de tu ira y tu indignación?
Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
12 Enséñanos a contar nuestros días, para que lleguemos a la sabiduría del corazón.
Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
13 Vuélvete, Yahvé —¿hasta cuándo?— y sé propicio a tus siervos.
Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
14 Sácianos con tu misericordia desde temprano, para que nos gocemos y nos alegremos todos nuestros días.
Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
15 Alégranos por los días en que nos humillaste, por los años en que conocimos la desventura.
Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
16 Manifiéstese a tus siervos tu obra, y a sus hijos tu gloria.
Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
17 Y la bondad del Señor, nuestro Dios, sea sobre nosotros; y conduce Tú las obras de nuestras manos, [para que prospere la obra de nuestras manos].
Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
