Salmos 89

1 Maskil de Etán ezrahita. Quiero cantar eternamente las misericordias de Yahvé; que mi boca anuncie tu fidelidad de generación en generación.

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

2 Porque Tú dijiste: “La misericordia está afianzada para siempre”, y en el cielo afirmaste tu fidelidad:

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

3 “He hecho un pacto con mi escogido, he jurado a David, mi siervo:

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

4 Para siempre haré estable tu descendencia; daré firmeza a tu trono por todas las generaciones.”

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)

5 Los cielos pregonan tus maravillas, oh Yahvé, y tu fidelidad la asamblea de los santos.

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

6 Porque ¿quién en los cielos se igualará a Yahvé, y quién entre los hijos de Dios será semejante a Él?

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

7 Dios es glorificado en la asamblea de los santos; grande y formidable sobre cuantos le rodean.

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

8 ¡Yahvé, Dios de los ejércitos! ¿Quién como Tú? Poderoso eres, oh Yah, y tu fidelidad te circunda.

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

9 Tú señoreas la soberbia del mar, Tú domas la altivez de sus olas.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

10 Tú hollaste a Rahab como a un cadáver; con el poder de tu brazo dispersaste a tus enemigos.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

11 Tuyos son los cielos y tuya es la tierra, Tú cimentaste el orbe y cuanto contiene.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

12 Tú creaste el Septentrión y el Mediodía; el Tabor y el Hermón se estremecen al Nombre tuyo.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

13 Tú tienes el brazo poderoso, fuerte es tu mano, sublime tu diestra.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

14 Justicia y rectitud son las bases de tu trono; la misericordia y la fidelidad van delante de Ti.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

15 ¡Dichoso el pueblo que conoce el alegre llamado! Caminará, oh Yahvé, a la luz de tu rostro.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

16 Continuamente se regocijará por tu Nombre, y saltará de exultación por tu justicia.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

17 Porque Tú eres la gloria de su fortaleza, y por favor tuyo será exaltado nuestro poder.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

18 Pues de Yahvé es nuestro socorro, del Santo de Israel, que es nuestro Rey.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

19 Hablaste un día en visiones a tus santos, y dijiste: “He impuesto la corona a un héroe, he ensalzado al escogido de entre mi pueblo.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

20 He descubierto a David, mi siervo, lo he ungido con mi óleo santo,

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

21 para que mi mano esté con él siempre y mi brazo le dé fortaleza.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

22 No lo engañará el enemigo; ni el maligno lo humillará.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

23 Pues Yo destrozaré delante de él a sus enemigos, y destruiré a los que le odian.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

24 Mi fidelidad y mi gracia están con él; y en mi Nombre será exaltado su poderío.

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

25 Extenderé su mano sobre el mar, y su diestra sobre los ríos.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

26 Él me invocará: “Tú eres mi Padre; Tú mi Dios y la roca, de mi salud.”

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

27 Y Yo lo haré primogénito; el más excelso entre los reyes de la tierra.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

28 Le guardaré mi gracia eternamente, y para él será firme mi alianza.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

29 Haré durar para siempre su descendencia, y su trono como los días de los cielos.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

30 Si sus hijos abandonaren mi Ley y no caminaren en mis preceptos,

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

31 si violaren mis disposiciones y no guardaren mis mandamientos,

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

32 castigaré con la vara su delito, y con azotes su culpa;

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

33 pero no retiraré de él mi gracia, ni desmentiré mi fidelidad.

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

34 No violaré mi pacto, ni mudaré cuanto han dicho mis labios.

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

35 Juré una vez por mi santidad; ¿acaso quebrantaré mi palabra a David?

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

36 Su descendencia durará eternamente, y su trono como el sol delante de Mí,

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

37 y como la luna, firme para siempre, testigo fiel en el cielo.

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)

38 Sin embargo Tú (nos) has rechazado y echado fuera, te has irritado gravemente contra tu ungido;

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

39 has despreciado el pacto con tu siervo, profanaste su corona (echándola) a tierra.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

40 Has destruido todas sus murallas, has reducido a ruinas sus fortificaciones.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

41 Lo saquearon cuantos pasaron por el camino, ha venido a ser el ludibrio de sus vecinos.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

42 Levantaste la diestra de sus adversarios, llenaste de regocijo a todos sus enemigos.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

43 Le embotaste el filo de su espada, y no le sostuviste en el combate.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

44 Apagaste su esplendor y derribaste por tierra su trono.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

45 Abreviaste los días de su juventud, lo cubriste de ignominia.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)

46 ¿Hasta cuándo, Señor? ¿Te esconderás para siempre? ¿Arderá tu ira como el fuego?

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

47 Recuerda lo que es la vida; ¿acaso habrías creado en vano a los hijos de los hombres?

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

48 ¿Qué hombre podrá sobrevivir sin ver la muerte, y sustraer su vida a las garras del sepulcro? (Sheol h7585)

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? (Sela) (Sheol h7585)

49 ¿Dónde están, Señor, tus antiguas misericordias, las que a David juraste por tu fidelidad?

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

50 Señor, acuérdate del oprobio de tus siervos: llevo yo en mi pecho las hostilidades de los gentiles,

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

51 el insulto con que tus enemigos persiguen, oh Yahvé, persiguen los pasos de tu ungido.

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

52 Bendito sea el Señor eternamente. ¡Así sea! ¡Así sea!

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!