Salmos 88
1 Cántico. Salmo de los hijos de Coré. Al maestro de coro. Sobre el tono de “Mahalat”, para cantar. Maskil. De Hemán el ezrahita. Yahvé, Dios de mi salud, día y noche clamo en tu presencia.
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 Llegue hasta Ti mi oración, inclina tu oído a mi clamor.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 Me cuentan entre los que bajan a la tumba; he venido a ser como un hombre inválido,
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 abandonado a su propia suerte como los muertos; como las víctimas que yacen en el sepulcro, de quienes ya no te acuerdas, y que no son más objeto de tu cuidado.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 Me has puesto en una profunda fosa, en tinieblas, en el abismo.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Sobre mí pesa tu indignación, y con todas tus olas me estás ahogando.
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 Has alejado de mí a los amigos, me has hecho objeto de abominación para ellos; me encuentro encerrado, sin poder salir.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 Mis ojos flaquean de miseria; clamo a Ti, Yahvé, todo el día, hacia Ti extiendo mis manos.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 ¿Es que para los muertos haces tus maravillas, o se levantan los difuntos para alabarte?
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 ¿Acaso en las sepulturas se proclama tu bondad, en la tierra de los muertos tu fidelidad?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 ¿Se harán tus prodigios manifiestos en las tinieblas, y tu gracia en la tierra del olvido?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 Yo en cambio, Yahvé, te expreso mi clamor, y desde temprano te llega mi ruego.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 ¿Por qué, Yahvé, rechazas mi alma y escondes de mí tu faz?
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 Soy miserable, y vivo muriendo desde niño; soporté tus terrores y ya no puedo más;
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 tus iras pasaron sobre mí, y tus espantos me han anonadado.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 Me rodean como agua todo el día, me cercan todos juntos.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 Has alejado de mí al amigo y al compañero, y mis familiares son las tinieblas.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
