Salmos 78

1 Maskil de Asaf. Escucha, pueblo mío, mi enseñanza; presta oído a las palabras de mis labios.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Voy a abrir mi boca en un poema, y evocaré escondidas lecciones del pasado.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Lo que hemos oído y aprendido, lo que nos han contado nuestros padres,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 no lo ocultaremos a sus hijos; relataremos a la generación venidera las glorias de Yahvé y su poderío, y las maravillas que Él hizo.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Porque Él, habiendo dado testimonio a Jacob, y establecido una ley en Israel, mandó a nuestros padres enseñarlo a sus hijos,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 para que lo supiera la generación siguiente, y a su vez los hijos nacidos de esta lo narrasen a sus propios hijos;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 de suerte que pongan en Dios su confianza, no olvidando los beneficios de Yahvé y observando sus mandamientos;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 para que no vengan a ser como sus padres, una raza indócil y contumaz; generación que no tuvo el corazón sencillo ni el espíritu fiel a Dios.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Los hijos de Efraím, muy diestros arqueros, volvieron las espaldas en el día de la batalla;

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 no guardaron la alianza con Dios, rehusaron seguir su ley;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 olvidaron sus obras y las maravillas que hizo ante los ojos de ellos.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 A la vista de sus padres Él había hecho prodigios en el país de Egipto, en los campos de Tanis.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Dividió el mar por medio, y los hizo pasar, sosteniendo las aguas como un muro.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 De día los guiaba con la nube y toda la noche con un resplandor de fuego.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Hendió la roca en el desierto, y les dio de beber aguas copiosísimas.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Sacó torrentes de la peña, hizo salir aguas como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Mas ellos continuaron pecando contra Él, resistiendo al Altísimo en el yermo;

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 tentaron a Dios en sus corazones, pidiendo comida según su antojo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Y hablando mal de Dios, dijeron: “¿Podrá Dios prepararnos una mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Cierto es que hirió la peña, y brotaron aguas y corrieron torrentes; mas ¿podrá también dar pan y proveer de carne a su pueblo?”

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Yahvé lo oyó y se indignó; su fuego se encendió contra Jacob, y subió de punto su ira contra Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 porque no creyeron a Dios, ni confiaron en su auxilio.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Con todo, ordenó a las nubes en lo alto, abrió las puertas del cielo,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 y llovió sobre ellos maná para su sustento, dándoles trigo del cielo.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Pan de fuertes comió el hombre, les envió comida hasta hartarlos.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Después levantó el viento solano en el cielo, guio con su poder el ábrego,

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 y llovió sobre ellos carne tanta como el polvo; aves volátiles como arena del mar

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 cayeron en su campamento, en derredor de sus tiendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Y comieron y se hartaron. Así Él les dio lo que habían deseado.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Mas no bien satisfecho su apetito, y estando el manjar aún en su boca,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 se alzó contra ellos la ira de Dios, e hizo estragos entre los más fuertes, y abatió a la flor de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Sin embargo, pecaron de nuevo, y no dieron crédito a sus milagros.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Y Él consumió sus días en un soplo, y sus años con repentinas calamidades.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Cuando les enviaba la muerte, entonces recurrían a Él, y volvían a convertirse a Dios,

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 recordando que Dios era su roca, y el Altísimo su Libertador.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Pero lo lisonjeaban con su boca, y con su lengua le mentían;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 su corazón no era sincero para con Él, y no permanecieron fieles a su alianza.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Él, no obstante, en su misericordia, les perdonaba su culpa, y no los exterminaba. Muchas veces contuvo su ira, y no permitió que se desahogase toda su indignación,

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 acordándose de que eran carne, un soplo que se va y no vuelve.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 ¡Cuántas veces lo provocaron en el desierto; cuántas lo irritaron en aquella soledad!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Y no cesaban de tentar a Dios, de afligir al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 No se acordaban ya de su mano, de aquel día en que los libertó del poder del opresor,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 cuando Él ostentó sus prodigios en Egipto, y sus maravillas en los campos de Tanis,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 trocando en sangre sus ríos y sus canales, para que no bebiesen;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 enviando contra ellos unos tábanos que los devoraban, y ranas que los infectaron;

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 entregando sus cosechas a la oruga, y el fruto de su trabajo a la langosta;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 destruyendo con el granizo sus viñas, y con heladas sus higueras;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 librando a la peste sus manadas, y sus rebaños al contagio;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 desatando contra ellos el ardor de su ira, su indignación, el furor, el castigo: un tropel de ejecutores de calamidad;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 dando libre paso a su saña, y entregando a ellos mismos a la peste, sin perdonar sus propias vidas,

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 y matando a todo primogénito en Egipto, las primicias del vigor en las tiendas de Cam.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Ni recordaban cuando como ovejas sacó a los de su pueblo, y los guio como un rebaño por el desierto,

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 y los condujo con seguridad y sin temor, mientras sepultaba a sus enemigos en el mar.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Y los llevó a su tierra santa, a los montes que conquistó su diestra;

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 expulsó ante ellos a los gentiles, en suertes repartió la heredad de estos, y en sus pabellones hizo habitar a las tribus de Israel.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Pero ellos aun tentaron y provocaron al Dios Altísimo, y no guardaron sus mandamientos.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Apostataron y fueron traidores, como sus padres; fallaron como un arco torcido.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Lo movieron a ira con sus lugares altos, y con sus esculturas le excitaron los celos.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Ardió con esto el furor de Dios; acerbamente apartó de sí a Israel,

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 y abandonó el Tabernáculo de Silo, la morada que tenía entre los hombres.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Abandonó al cautiverio su fortaleza, y su gloria en manos del adversario.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Entregó su pueblo a la espada, y se irritó contra su herencia.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 El fuego devoró a sus jóvenes, y sus doncellas no fueron desposadas.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 A cuchillo cayeron sus sacerdotes, y sus viudas no los lloraron.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 El Señor despertó entonces como de un sueño -cual gigante adormecido por el vino-

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 e hirió a los enemigos en la zaga, cubriéndolos de ignominia para siempre.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Mas reprobó la tienda de José, y a la tribu de Efraím no la eligió,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 y prefirió a la tribu de Judá, el monte Sión, su predilecto.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Y levantó, como cielo, su santuario, como la tierra, que fundó para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Y escogió a su siervo David, sacándolo de entre los rebaños de ovejas;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 detrás de las que amamantaban lo llamó, para que apacentase a Jacob, su pueblo, y a Israel, su heredad.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Y él los apacentó con sencillez de corazón, y los guio con la destreza de sus manos.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.