< Salmos 74 >

1 Maskil de Asaf. ¿Por qué, oh Dios, nos desechas para siempre? ¿Por qué arde tu ira contra el rebaño de tu dehesa?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Acuérdate de tu grey que hiciste tuya desde antiguo, de la estirpe que rescataste para hacerla tu herencia; del monte Sión que elegiste para morada tuya.
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Dirige tus pasos hacia esas perpetuas ruinas: todo lo ha devastado el enemigo en el Santuario.
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Los que te odian rugieron en el recinto de tus asambleas; pusieron sus enseñas por trofeo.
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 Talaron allí como quien alza la segur en lo espeso de la selva;
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 y ya con hacha y martillo hacen pedazos sus puertas.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 Entregaron al fuego tu Santuario, profanaron, arrasándolo, el tabernáculo de tu Nombre.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 Decían en su corazón: “Destruyámoslos por completo; pegad fuego a todas las sinagogas de Dios en el país.”
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 Ya no vemos nuestras señales, ya no hay profeta, ni queda entre nosotros quien sepa hasta cuándo.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 ¿Hasta cuándo, oh Dios, nos afrentará el enemigo? ¿Ha de blasfemar siempre tu Nombre el adversario?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 ¿Por qué retiras tu mano y retienes en tu seno tu diestra?
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Porque Tú, Yahvé, eres nuestro Rey, el que de antiguo ha obrado la salvación en medio de la tierra.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Tú dividiste el mar con tu poder y quebrantaste la cabeza de los dragones en las aguas;
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 Tú aplastaste las cabezas de Leviatán, y lo diste por comida a las fieras que pueblan el desierto.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Tú hiciste brotar fuentes y torrentes, y secaste ríos perennes.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 Tuyo es el día y tuya la noche; Tú pusiste los astros y el sol.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 Tú trazaste todos los confines de la tierra; el verano y el invierno Tú los hiciste.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Recuérdalo Yahvé: el enemigo blasfema; un pueblo impío ultraja tu Nombre.
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 No entregues al buitre la vida de tu tórtola; no quieras olvidar perpetuamente a tus pobres.
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Vuelve los ojos a tu alianza, pues todos los rincones del país son guaridas de violencia;
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 no sea que el oprimido, en su confusión, se vuelva atrás; puedan el pobre y el desvalido alabar tu Nombre.
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Levántate, Dios, defiende tu causa; recuerda cómo el insensato te insulta continuamente.
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 No te olvides del vocerío de tus adversarios, porque crece el tumulto de los que se levantan contra Ti.
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

< Salmos 74 >