Salmos 71

1 En Ti, Yahvé, me refugio, no me vea nunca confundido.

Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.

2 Líbrame por obra de tu justicia y sácame del peligro; inclina a mí tu oído y sálvame.

Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.

3 Sé para mí la roca que me acoja, el baluarte seguro en que me salves, porque mi roca y mi alcázar eres Tú.

Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Líbrame, Dios mío, de las manos del inicuo, de las garras del impío y del opresor,

Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.

5 porque Tú, Señor, eres mi esperanza; Tú, Yahvé, el objeto de mi confianza desde mi niñez.

Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.

6 En Ti he descansado desde el seno materno, desde el vientre de mi madre Tú eres mi protector; mi esperanza ha estado siempre en Ti.

Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.

7 A muchos he aparecido como un portento, porque Tú eras mi poderoso auxiliador.

Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.

8 Llénese mi boca de tus alabanzas y de tu gloria todo el día.

Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.

9 No me deseches en el tiempo de la vejez; cuando me falten las fuerzas no me desampares;

Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.

10 pues ya hablan de mí mis enemigos, y espiándome se conciertan a una,

Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,

11 y dicen: “Dios lo ha abandonado; perseguidle y prendedle, pues no hay quien lo libre.”

Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.

12 Oh Dios, no quieras alejarte de mí; Dios mío, apresúrate a socorrerme.

Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.

13 Sean confundidos y aniquilados los que atentan contra mi vida; cúbranse de afrenta y rubor los que buscan mi daño.

Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

14 Mas yo siempre esperaré, y te añadiré alabanzas cada día.

Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.

15 Mi boca anunciará, sin cesar, tu justicia y tus favores, bien que no conozco su medida.

Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.

16 Entraré a hablar de las gestas divinas; de Ti solo, oh Yahvé, proclamaré la justicia.

Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.

17 Desde mi mocedad me has enseñado Tú, oh Dios, y hasta el presente voy predicando tus maravillas.

Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.

18 En mi vejez y decrepitud no quieras tampoco desampararme, Dios mío, hasta que manifieste tu brazo a esta generación, tu poder a todas las venideras,

Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.

19 y tu justicia, oh Dios, que toca los cielos. En tan grandes cosas como hiciste, Dios ¿quién es como Tú?

Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?

20 Con muchas y acerbas tribulaciones me probaste, mas volviste a darme la vida, y de nuevo me sacarás de los abismos de la tierra.

Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.

21 Multiplicarás tu magnificencia y continuarás consolándome.

Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.

22 Y yo, Dios mío, alabaré con salmos tu fidelidad; te cantaré con la cítara, oh Santo de Israel.

Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.

23 Y cuando te cante, de gozo temblarán mis labios, y mi alma que Tú redimiste.

Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.

24 Mi lengua hablará todo el día de tu justicia, porque han quedado confundidos y avergonzados cuantos buscaban mi mal.

Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.