Salmos 69

1 Al maestro de coro. Por el tono de “Los lirios”. De David. ¡Sálvame, oh Dios! porque las aguas me han llegado al cuello.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

2 Estoy sumergido en lo hondo del fango, y no hay donde hacer pie; he caído en aguas profundas y me arrastra la corriente.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

3 Me he cansado de llamar, mi garganta ha enronquecido, han desfallecido mis ojos esperando a mi Dios.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

4 Más que los cabellos de mi cabeza son los que sin causa me odian. Son demasiado poderosos para mis fuerzas los que injustamente me hostilizan, y tengo que devolver lo que no he robado.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

5 Tú, oh Dios, conoces mi insensatez y mis pecados no te están ocultos.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

6 No sean confundidos por mi causa los que esperan en Ti, oh Señor, Yahvé de los ejércitos. Que no se avergüencen de mí quienes te buscan, oh Dios de Israel.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

7 Es por tu causa si he sufrido oprobio y mi rostro se ha cubierto de confusión.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

8 He venido a ser un extraño para mis hermanos; los hijos de mi madre no me conocen,

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

9 porque me devora el celo de tu casa, y los baldones de los que te ultrajan cayeron sobre mí.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

10 Me afligí con ayuno, y se me convirtió en vituperio.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

11 Me vestí de cilicio, y vine a ser la fábula de ellos.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

12 Murmuran contra mí los que se sientan a la puerta, y los bebedores me hacen coplas.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

13 Mas yo dirijo a Ti mi oración, oh Yahvé, en tiempo favorable, oh Dios, escúchame según la grandeza de tu bondad, según la fidelidad de tu socorro.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

14 Sácame del lodo, no sea que me sumerja. Líbrame de los que me odian y de la hondura de las aguas.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 No me arrastre la corriente de las aguas, ni me trague el abismo, ni el pozo cierre sobre mí su boca.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

16 Escúchame, Yahvé, porque tu gracia es benigna; mírame con la abundancia de tu misericordia;

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

17 no escondas tu rostro a tu siervo, escúchame pronto porque estoy en angustias.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

18 Acércate a mi alma y rescátala; por causa de mis enemigos, líbrame.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

19 Bien conoces Tú mi afrenta, mi confusión y mi ignominia; a tu vista están todos los que me atribulan.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

20 El oprobio me ha quebrantado el corazón y titubeo; esperé que alguien se compadeciera de mí, y no lo hubo; y que alguno me consolara, mas no le hallé.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

21 Por comida me ofrecieron hiel; y para mi sed me dieron a beber vinagre.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

22 Conviértaseles su mesa en lazo y su holocausto en tropiezo.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

23 Obscurézcanse sus ojos para que no vean; y encorva siempre sus espaldas.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

24 Vierte sobre ellos tu indignación, y alcánceles el ardor de tu ira.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

25 Devastada quede su casa, y no haya quien habite en sus tiendas.

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

26 Por cuanto persiguieron a aquel que Tú heriste, aumentaron el dolor de aquel que Tú llagaste.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

27 Añádeles iniquidad a su iniquidad, y no acierten con tu justicia.

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

28 Sean borrados del libro de la vida, y no estén escritos con los justos.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

29 Yo soy miserable y doliente, mas tu auxilio, oh Dios, me defenderá.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

30 Alabaré el nombre de Dios en un cántico, le ensalzaré en un himno de gratitud;

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

31 y agradará a Yahvé más que un toro, más que un novillo con sus cuernos y pezuñas.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

32 Vedlo, oh humildes, y alegraos, y reviva el corazón de los que buscáis a Dios.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

33 Porque Yahvé escucha a los pobres, y no desprecia a sus cautivos.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

34 Alábenlo los cielos y la tierra, los mares y cuanto en ellos se mueve.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

35 Porque Dios salvará a Sión, y reedificará las ciudades de Judá; y habitarán allí, y tomarán posesión de ella.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

36 La heredarán los descendientes de sus siervos, y morarán en ella los que aman su Nombre.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.