Salmos 49
1 Al maestro de coro. De los hijos de Coré. Salmo. Oíd esto, naciones todas, escuchad, moradores todos del orbe,
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
2 así plebeyos como nobles, ricos tanto como pobres.
Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Mi boca proferirá sabiduría, y la meditación de mi corazón, inteligencia.
Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
4 Inclinaré mi oído a la parábola, y al son de la cítara propondré mi enigma.
Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
5 ¿Por qué he de temer yo en los días malos, cuando me rodea la malicia de los que me asechan,
Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
6 los que confían en sus recursos y se glorían de la abundancia de sus riquezas?
Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
7 Pues nadie podrá librarse a sí mismo, ni dar a Dios un precio por su redención
Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
8 —demasiado caro es el rescate de la vida— ni logrará nunca seguir viviendo por siempre
Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
9 sin ver la muerte.
Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
10 Pues verá que los sabios mueren, e igualmente perecen el insensato y el necio, dejando sus riquezas a extraños.
Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
11 Los sepulcros son sus mansiones para siempre, sus moradas de generación en generación, por más que hayan dado a las tierras sus nombres.
Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
12 Porque el hombre no permanece en su opulencia; desaparece como los brutos.
Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Tal es la senda de los que estultamente confían, y tal el fin de los que se glorían de su suerte.
Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
14 Como ovejas son echados al sepulcro; su pastor es la muerte, y a la mañana los justos dominarán sobre ellos. Pronto su figura se volverá un desecho, y el sepulcro será su casa. (Sheol h7585)
He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
16 No temas si alguno se enriquece, si aumenta la opulencia de su casa;
Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
17 porque al morir nada se llevará consigo, ni baja con él su fausto.
Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
18 Aunque él mientras vivía se jactase, congratulándose de pasarlo bien,
Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
19 bajará a reunirse con sus padres, y no verá jamás la luz.
Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
20 Pero el hombre en auge no comprende; desaparece como los brutos.
Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
