Salmos 106
1 Hallelú Yah. Celebrad a Yahvé porque es bueno, porque su misericordia es para siempre.
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 ¿Quién dirá las hazañas de Yahvé? ¿Pregonará todas sus alabanzas?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Bienaventurados los que conservan sus estatutos y practican la justicia en todo tiempo.
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Señor, acuérdate de mí cuando muestres tu bondad para con tu pueblo; visítame cuando operes la salvación
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 para que yo vea la felicidad de tus escogidos, me goce del gozo de tu pueblo y me gloríe con tu herencia.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 Hemos pecado lo mismo que nuestros padres; obramos el mal, fuimos impíos.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Nuestros padres en Egipto no tuvieron en cuenta tus prodigios; no se acordaron de la multitud de tus favores, sino que se rebelaron contra el Altísimo junto al Mar Rojo.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Pero Él los salvó a causa de su Nombre, para dar a conocer su poderío.
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 Increpó al Mar Rojo y lo secó, y los condujo por entre las aguas como por un llano.
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 Los sacó de las manos de sus aborrecedores, y los rescató del poder del enemigo.
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 Las aguas cubrieron a sus adversarios, no quedó ni uno de ellos.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Entonces creyeron a Sus palabras y cantaron Sus alabanzas.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Pronto olvidaron las obras de Él, no aguardaron sus designios,
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 sino que en el desierto se entregaron a su propia concupiscencia y en la soledad provocaron a Dios.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 Él les concedió lo que pedían, pero les envió la consunción.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 Luego envidiaron a Moisés en el campamento, y a Aarón, el santo de Yahvé.
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 Y la tierra se abrió, y se tragó a Datan, y cubrió a la facción de Abirón.
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 Y se encendió contra su banda un fuego; la llama devoró a los inicuos.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 Hicieron un becerro en Horeb, y adoraron una estatua de fundición;
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 trocando su Gloria por la figura del buey harto de heno,
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 olvidaron a Dios, que los había salvado y que había hecho portentos en Egipto,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 cosas maravillosas en la tierra de Cam, cosas estupendas junto al Mar Rojo.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 Los habría deshecho, si Moisés, escogido por Él, no se hubiese puesto en la brecha frente a Él, para apartar su furor a fin de que no los exterminase.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 Y despreciaron la tierra codiciable, no dando crédito a su palabra;
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 y murmuraron en sus tiendas, no escucharon la voz de Yahvé.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 Mas Él con mano alzada les juró que los haría caer en el desierto;
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 que haría caer a su descendencia entre los gentiles y los dispersaría por las tierras.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 Y se consagraron a Baalfegor, y comieron de las víctimas inmoladas a dioses muertos.
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 Con tales delitos le provocaron a ira, y una plaga cayó sobre ellos.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 Pero se irguió Fineés, y ejerció la venganza, y la plaga cesó.
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 Y esto le fue imputado a justicia por todas sus generaciones para siempre jamás.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 Y lo irritaron juntó a las aguas de Meribá; y a Moisés le fue mal por culpa de ellos;
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 porque ellos exacerbaron su espíritu, y él dejó que sus labios hablaran inconsideradamente.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 No destruyeron los pueblos que Dios les había señalado;
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 sino que se mezclaron con los gentiles, y aprendieron sus obras,
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 y adoraron sus ídolos, que fueron para ellos un lazo;
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 e inmolaron sus hijos y sus hijas a los demonios,
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 derramando sangre inocente, la sangre de sus hijos y de sus hijas, que sacrificaron a los ídolos de Canaán; y la tierra quedó profanada por la sangre.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 Se contaminaron por sus actos y fornicaron con sus propias obras.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 Se encendió entonces la ira de Yahvé contra su pueblo, y abominó de su herencia;
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 los entregó en manos de los gentiles, y fueron dominados por quienes los odiaban.
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 Oprimidos por sus enemigos, tuvieron que doblegarse ante ellos.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Muchas veces Él los salvó, mas ellos lo exasperaron por sus empeños, y se hundieron más en su iniquidad.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Con todo, al percibir sus lamentos, fijaba Él los ojos en sus tribulaciones;
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 en favor de ellos se acordaba de su alianza, y se arrepentía según la grandeza de su misericordia.
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 Y los hacía objeto de la compasión de aquellos que los tenían en cautiverio.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Sálvanos, Yahvé, Dios nuestro, y congréganos de en medio de las naciones, para que celebremos tu santo Nombre y nos gloriemos en tu alabanza.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Bendito sea Yahvé, Dios de Israel, de siglo en siglo. Y todo el pueblo diga: Amén. ¡Hallelú Yah!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
