Salmos 102
1 Oración de un afligido que desfallece y derrama su angustia ante el Señor. Escucha, Yahvé, mi oración, y llegue a Ti mi clamor.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 No quieras esconderme tu rostro en el día de mi desolación; inclina hacia mí tu oído; apresúrate a atenderme en el día de mi llamado.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Porque mis días se desvanecen como el humo, y mis huesos arden como fuego.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Abrasado, como la hierba, se seca mi corazón; me olvido de comer mi pan.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 A fuerza de gemir y llorar se me pega la piel a los huesos.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Soy como el pelícano del desierto, hecho semejante al búho entre las ruinas.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 No puedo conciliar el sueño, y me lamento como el ave solitaria sobre el tejado:
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mis enemigos me insultan sin cesar, y los que se enfurecen contra mí, toman mi nombre como imprecación.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Mi comida es ceniza en vez de pan, y mezclo mi bebida con las lágrimas,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 a causa, de tu indignación y tu furor, porque me arrojaste después de levantarme en alto.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mis días son como la sombra que se alarga; y, como la hierba, voy secándome,
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 mas Tú, Yahvé, permaneces siempre, y tu Nombre es de generación en generación.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Tú te levantarás y serás propicio a Sión, porque tiempo es ya de que te apiades de ella; a llegado la hora.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Ya tus siervos aman sus piedras, sienten compasión de sus ruinas.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Así, oh Yahvé, los gentiles reverenciarán tu Nombre, y tu gloria todos los reyes de la tierra,
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 porque Yahvé habrá restaurado a Sión, y Él se mostrará en su gloria.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Se volverá hacia la oración de los despojados, y no despreciará sus ruegos.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Escríbase esto para la generación venidera, para que el pueblo que va a nacer alabe a Yah.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Porque Yahvé se habrá inclinado desde su excelso santuario, desde el cielo habrá mirado a la tierra,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 para escuchar el gemido de los cautivos y librar a los destinados a la muerte,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 a fin de que en Sión sea pregonado el Nombre de Yahvé, y en Jerusalén su alabanza,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 cuando allí se congreguen a una los pueblos y los reinos, para servir a Yahvé.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Él quebrantó mis fuerzas a medio camino; acortó mis días.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Y yo clamo: Oh Dios mío, no me quites de esta vida en la mitad de mis días, Tú, cuyos años duran por todas las generaciones.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 En el principio cimentaste la tierra, y obra de tus manos es el cielo.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ellos van pasando, mas Tú permanecerás; todo en ellos se envejece como una vestidura; Tú los mudarás como quien cambia de vestido, y quedarán cambiados.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Mas Tú eres siempre el mismo, y tus años no tienen fin.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Los hijos de tus siervos morarán seguros, y su posteridad será estable delante de Ti.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
