Proverbios 1
1 Proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 para aprender sabiduría e instrucción, para entender las palabras sensatas;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 para instruirse en la sabiduría, en la justicia, equidad y rectitud;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 para enseñar discernimiento a los sencillos, y a los jóvenes conocimientos y discreción.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Escuche el sabio y acrecerá en saber. El hombre inteligente adquirirá maestría
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 en entender las parábolas y su sentido misterioso, las sentencias de los sabios y sus enigmas.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 El temor de Yahvé es el principio de la sabiduría; solo los insensatos desprecian la sabiduría y la doctrina.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Escucha, hijo mío, la instrucción de tu padre; y no deseches las enseñanzas de tu madre.
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Serán una corona de gracia para tu cabeza, un collar para tu cuello.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Hijo mío, si los malvados quieren seducirte, no les des oído;
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 si te dicen: “Ven con nosotros; pongamos asechanzas a la vida ajena, tendamos por mero antojo celadas al inocente;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 y hallaremos preciosas riquezas, henchiremos de despojos nuestras casas.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Echa tu suerte con nosotros; sea una sola la bolsa de todos nosotros.”
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Hijo mío, no sigas sus caminos; aparta tu pie de sus senderos;
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 porque sus pies corren al mal, van presurosos a derramar sangre.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 En vano se tiende la red ante los ojos de los pájaros;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 mas ellos arman asechanzas a su propia sangre, traman maquinaciones contra su propia vida.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Tal es la senda de los codiciosos de ganancia, quita la vida a los propios dueños.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 La sabiduría clama en las calles, en las plazas levanta su voz;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 llama donde hay más concurso de gente, en las puertas de la ciudad expone su doctrina:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 ¿Hasta cuándo, oh necios, amaréis la necedad? ¿Hasta cuándo los burladores se deleitarán en burlas, y odiarán los fatuos la sabiduría?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Volveos para (oír) mi instrucción, y derramaré sobre vosotros mi espíritu, quiero enseñaros mis palabras.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Os convidé y no respondisteis, tendí mis manos, y nadie prestó atención;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 rechazasteis todos mis consejos, y ningún caso hicisteis de mis amonestaciones.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Por eso también yo me reiré de vuestra calamidad, y me burlaré cuando os sobrevenga el espanto,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 cuando os sobrevenga cual huracán el terror, cuando caiga sobre vosotros, como torbellino, la calamidad, y os acometan la angustia y la tribulación.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Entonces me llamarán, y no les responderé; madrugarán a buscarme, y no me hallarán,
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 por cuanto aborrecieron la instrucción y abandonaron el temor de Dios,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 no amando mi consejo, y desdeñando mis exhortaciones.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Comerán los frutos de su conducta, y se saciarán de sus propios consejos.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Porque la indocilidad lleva a los necios a la muerte, y la prosperidad de los insensatos es causa de su ruina.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Mas el que me escucha, habitará seguro, y vivirá tranquilo sin temer el mal.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
