Proverbios 12
1 Quien ama la corrección, ama la sabiduría; quien odia la corrección es un insensato.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 El bueno gana el favor de Yahvé, el cual condena al hombre de mala intención.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 La malicia no es fundamento firme para el hombre, la raíz de los justos, en cambio, es inconmovible.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 Como la mujer virtuosa es la corona de su marido así la desvergonzada es como carcoma de sus huesos.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Los pensamientos de los justos son equidad, mas los consejos de los malvados son fraude.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Las palabras de los impíos son emboscada a sangre ajena, la boca de los rectos los salva.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Se da un vuelco a los impíos y dejan de ser, en tanto que la casa de los justos sigue en pie.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 El hombre es alabado según su sabiduría, mas el perverso de corazón es despreciado.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Más vale un hombre humilde que sabe ganarse la vida, que el ostentoso que tiene escasez de pan.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 El justo mira por las necesidades de su ganado, mas las entrañas de los impíos son crueles.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 El que labra su tierra se saciará de pan; correr tras cosas vanas es necedad.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 El impío quiere vivir de la presa de los malos, la raíz del justo produce (lo necesario para la vida).
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 El pecado de los labios constituye un lazo peligroso, mas el justo se libra de la angustia.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Del fruto de su boca se sacia uno de bienes, y según las obras de sus manos será su premio.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Al necio su proceder le parece acertado, el sabio, empero, escucha consejos.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 El necio al momento muestra su ira, el prudente disimula la afrenta.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Quien profiere la verdad, propaga la justicia, pero el testigo mentiroso sirve al fraude.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Hay quien con la lengua hiere como con espada, mas la lengua del sabio es medicina.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 La palabra veraz es para siempre, la lengua mentirosa solo para un momento.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 Lleno de fraude es el corazón del que maquina el mal, pero lleno de alegría el de los que aconsejan la paz.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Sobre el justo no cae ningún mal, sobre los impíos, empero, una ola de adversidades.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Abomina Yahvé los labios mentirosos, pero le son gratos quienes obran fielmente.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 El hombre prudente encubre su saber, mas el corazón de los necios pregona su necedad.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 La mano laboriosa será señora, la indolente, tributaria.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Las congojas del corazón abaten al hombre, mas una palabra buena le alegra.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 El justo muestra a los otros el camino, el ejemplo de los malos, en cambio, los desvía.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 El holgazán no asa la caza, pero el laborioso, gana preciosa hacienda.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 En la senda de la justicia está la vida; en el camino que ella traza no hay muerte.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
