Proverbios 12
1 Quien ama la corrección, ama la sabiduría; quien odia la corrección es un insensato.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 El bueno gana el favor de Yahvé, el cual condena al hombre de mala intención.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 La malicia no es fundamento firme para el hombre, la raíz de los justos, en cambio, es inconmovible.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Como la mujer virtuosa es la corona de su marido así la desvergonzada es como carcoma de sus huesos.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Los pensamientos de los justos son equidad, mas los consejos de los malvados son fraude.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Las palabras de los impíos son emboscada a sangre ajena, la boca de los rectos los salva.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Se da un vuelco a los impíos y dejan de ser, en tanto que la casa de los justos sigue en pie.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 El hombre es alabado según su sabiduría, mas el perverso de corazón es despreciado.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Más vale un hombre humilde que sabe ganarse la vida, que el ostentoso que tiene escasez de pan.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 El justo mira por las necesidades de su ganado, mas las entrañas de los impíos son crueles.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 El que labra su tierra se saciará de pan; correr tras cosas vanas es necedad.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 El impío quiere vivir de la presa de los malos, la raíz del justo produce (lo necesario para la vida).
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 El pecado de los labios constituye un lazo peligroso, mas el justo se libra de la angustia.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Del fruto de su boca se sacia uno de bienes, y según las obras de sus manos será su premio.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Al necio su proceder le parece acertado, el sabio, empero, escucha consejos.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 El necio al momento muestra su ira, el prudente disimula la afrenta.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Quien profiere la verdad, propaga la justicia, pero el testigo mentiroso sirve al fraude.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Hay quien con la lengua hiere como con espada, mas la lengua del sabio es medicina.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 La palabra veraz es para siempre, la lengua mentirosa solo para un momento.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Lleno de fraude es el corazón del que maquina el mal, pero lleno de alegría el de los que aconsejan la paz.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Sobre el justo no cae ningún mal, sobre los impíos, empero, una ola de adversidades.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Abomina Yahvé los labios mentirosos, pero le son gratos quienes obran fielmente.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 El hombre prudente encubre su saber, mas el corazón de los necios pregona su necedad.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 La mano laboriosa será señora, la indolente, tributaria.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Las congojas del corazón abaten al hombre, mas una palabra buena le alegra.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 El justo muestra a los otros el camino, el ejemplo de los malos, en cambio, los desvía.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 El holgazán no asa la caza, pero el laborioso, gana preciosa hacienda.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 En la senda de la justicia está la vida; en el camino que ella traza no hay muerte.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
