Lamentaciones 5
1 Acuérdate, Yahvé, de lo que nos ha sobrevenido, mira y considera nuestro oprobio.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Nuestra herencia ha pasado a manos de extranjeros, y nuestras casas en poder de extraños.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Hemos quedado huérfanos, sin padre, y nuestras madres son como viudas.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 A precio de plata tenemos que beber nuestra agua, y por dinero compramos nuestra leña.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Somos perseguidos llevando (el yugo) sobre nuestro cuello; estamos fatigados, y no hay para nosotros descanso.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Tendimos la mano a Egipto y a Asiria, para saciarnos de pan.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Pecaron nuestros padres que ya no existen, y nosotros llevamos sus culpas.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Nos dominan esclavos; y no hay quien (nos) libre de su mano.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Con peligro de nuestra vida tratamos de conseguir nuestro pan, temiendo la espada del desierto.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Nuestra piel se abrasa como un horno, a causa del ardor del hambre.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Deshonraron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Los príncipes fueron colgados de las manos y despreciados los rostros de los ancianos.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Los mancebos llevan el molino, y los niños caen bajo la carga de leña.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Faltan los ancianos en la puerta, y los jóvenes han dejado de cantar.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Cesó el gozo de nuestro corazón; se han tornado en duelo nuestras danzas.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Cayó de nuestra cabeza la diadema; ¡ay de nosotros, que hemos pecado!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Por eso está enfermo nuestro corazón, y se han oscurecido nuestros ojos:
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 porque el monte Sión está desolado, y por él se pasean las raposas.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Mas Tú, oh Yahvé, permaneces eternamente, tu trono (subsiste) de generación en generación.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 ¿Cómo podrías olvidarte de nosotros para siempre, abandonarnos por largo tiempo?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 ¡Conviértenos a Ti, Yahvé, y nos convertiremos! ¡Renueva nuestros días, para que sean como antes!
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 ¿O nos has rechazado por completo? ¿Te has airado contra nosotros hasta el extremo?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
