Lamentaciones 3
1 Yo soy el hombre que ha experimentado la aflicción bajo la vara de la ira de (Dios).
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Me llevó y me hizo andar en tinieblas, y no en luz.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 No cesa de volver contra mí su mano todo el día.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Ha consumido mi carne y mi piel, ha roto mis huesos;
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 ha construido contra mí, me ha cercado de amargura y dolor.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Me colocó en lugar tenebroso, como los muertos de ya hace tiempo.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Me tiene rodeado por todos lados, y no puedo salir; me ha cargado de pesadas cadenas.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 GUIMEL. Aun cuando clamo y pido auxilio obstruye Él mi oración.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 GUIMEL. Cierra mi camino con piedras sillares, trastorna mis senderos.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Fue para mí como oso en acecho, como león en emboscada;
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 torció mis caminos y me destrozó, me convirtió en desolación;
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 tendió su arco, y me hizo blanco de sus saetas.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Clavó en mi hígado las hijas de su aljaba;
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 soy el escarnio de todo mi pueblo, su cantilena diaria.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Me hartó de angustias, me embriagó de ajenjo.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Me quebró los dientes con cascajo, me sumergió en cenizas.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Alejaste de mi alma la paz; no sé ya lo que es felicidad;
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 por eso dije: “Pereció mi gloria y mi esperanza en Yahvé.”
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Acuérdate de mí aflicción y de mi inquietud, del ajenjo y de la amargura.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Mi alma se acuerda sin cesar y está abatida dentro de mí;
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 meditando en esto recobro esperanza.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 HET. Es por la misericordia de Yahvé que no hayamos perecido, porque nunca se acaban sus piedades.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 HET. Se renuevan cada mañana; grande es tu fidelidad.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 “Yahvé es mi porción, dice mi alma, por eso espero en Él.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Bueno es Yahvé para quien en Él espera, para el que le busca.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Bueno es aguardar en silencio la salvación de Yahvé.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Bueno es para el hombre llevar el yugo desde su juventud.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Siéntese aparte en silencio, pues (Dios) se lo ha impuesto;
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 ponga en el polvo su boca; quizá haya esperanza;
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 ofrezca la mejilla al que le hiere, hártese de oprobio.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Porque no para siempre desecha el Señor;
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 después de afligir usa de misericordia según la multitud de sus piedades;
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 pues no de buena gana humilla El, ni aflige a los hijos de los hombres.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 ¿Acaso el Señor no está viendo cómo son pisoteados todos los cautivos de la tierra?
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 ¿Cómo se tuerce el derecho de un hombre ante la faz del Altísimo?
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 ¿Cómo se hace injusticia a otro en su causa?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 ¿Quién puede decir algo, y esto se realiza sin la orden de Yahvé?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 ¿No proceden de la boca del Altísimo los males y los bienes?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 ¿Por qué se queja el hombre viviente? (Quéjese) más bien de sus propios pecados.
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 “Examinemos y escudriñemos nuestros caminos y convirtámonos a Yahvé.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Alcemos nuestro corazón, con nuestras manos, a Dios en el cielo.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Hemos pecado, y hemos sido rebeldes; Tú no has perdonado.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Te cubriste de tu ira y nos perseguiste, mataste sin piedad;
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 pusiste una nube delante de Ti para que no penetrase la oración;
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 nos convertiste en desecho y basura en medio de las naciones.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Abren contra nosotros su boca todos nuestros enemigos;
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 nos amenazan el terror y la fosa, la devastación y la ruina;
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mis ojos derraman ríos de agua por el quebranto de la hija de mi pueblo.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Se deshacen mis ojos sin cesar en continuo llanto,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 hasta que Yahvé levante la vista y mire desde el cielo.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mis ojos me consumen el alma por todas las hijas de mi ciudad.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Como a ave me dieron caza los que me odian sin motivo,
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 me encerraron en la cisterna, pusieron sobre mí la losa,
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 las aguas subieron por encima de mi cabeza, y dije: “Perdido estoy.”
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Desde lo más profundo de la fosa invoqué tu nombre;
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Tú oíste mi voz. ¡No cierres tus oídos a mis suspiros, a mis clamores!
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Cuando te invoqué te acercaste y dijiste: “No temas.”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Tú, Señor, defendiste mi alma, salvaste mi vida,
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Tú ves, oh Yahvé, mi opresión; hazme justicia;
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 ves todos sus deseos de venganza, todas sus maquinaciones contra mí.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Tú, oh Yahvé, oíste todos sus insultos, todas sus tramas contra mí,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 las palabras de mis enemigos, y cuanto maquinan contra mí siempre.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Mira, cuando se sientan y cuando se levantan, soy yo el objeto de sus canciones.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Tú les darás, oh Yahvé, su merecido, conforme a la obra de sus manos.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Cegarás su corazón, los (cubrirás) con tu maldición;
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 los perseguirás con furor y los destruirás debajo del cielo, oh Yahvé.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
