Lamentaciones 3

1 Yo soy el hombre que ha experimentado la aflicción bajo la vara de la ira de (Dios).

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

2 Me llevó y me hizo andar en tinieblas, y no en luz.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

3 No cesa de volver contra mí su mano todo el día.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

4 Ha consumido mi carne y mi piel, ha roto mis huesos;

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

5 ha construido contra mí, me ha cercado de amargura y dolor.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

6 Me colocó en lugar tenebroso, como los muertos de ya hace tiempo.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

7 Me tiene rodeado por todos lados, y no puedo salir; me ha cargado de pesadas cadenas.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

8 GUIMEL. Aun cuando clamo y pido auxilio obstruye Él mi oración.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

9 GUIMEL. Cierra mi camino con piedras sillares, trastorna mis senderos.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

10 Fue para mí como oso en acecho, como león en emboscada;

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

11 torció mis caminos y me destrozó, me convirtió en desolación;

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

12 tendió su arco, y me hizo blanco de sus saetas.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

13 Clavó en mi hígado las hijas de su aljaba;

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

14 soy el escarnio de todo mi pueblo, su cantilena diaria.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

15 Me hartó de angustias, me embriagó de ajenjo.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

16 Me quebró los dientes con cascajo, me sumergió en cenizas.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

17 Alejaste de mi alma la paz; no sé ya lo que es felicidad;

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

18 por eso dije: “Pereció mi gloria y mi esperanza en Yahvé.”

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

19 Acuérdate de mí aflicción y de mi inquietud, del ajenjo y de la amargura.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

20 Mi alma se acuerda sin cesar y está abatida dentro de mí;

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

21 meditando en esto recobro esperanza.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

22 HET. Es por la misericordia de Yahvé que no hayamos perecido, porque nunca se acaban sus piedades.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

23 HET. Se renuevan cada mañana; grande es tu fidelidad.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

24 “Yahvé es mi porción, dice mi alma, por eso espero en Él.”

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

25 Bueno es Yahvé para quien en Él espera, para el que le busca.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

26 Bueno es aguardar en silencio la salvación de Yahvé.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

27 Bueno es para el hombre llevar el yugo desde su juventud.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

28 Siéntese aparte en silencio, pues (Dios) se lo ha impuesto;

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

29 ponga en el polvo su boca; quizá haya esperanza;

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

30 ofrezca la mejilla al que le hiere, hártese de oprobio.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

31 Porque no para siempre desecha el Señor;

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

32 después de afligir usa de misericordia según la multitud de sus piedades;

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

33 pues no de buena gana humilla El, ni aflige a los hijos de los hombres.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

34 ¿Acaso el Señor no está viendo cómo son pisoteados todos los cautivos de la tierra?

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

35 ¿Cómo se tuerce el derecho de un hombre ante la faz del Altísimo?

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

36 ¿Cómo se hace injusticia a otro en su causa?

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

37 ¿Quién puede decir algo, y esto se realiza sin la orden de Yahvé?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

38 ¿No proceden de la boca del Altísimo los males y los bienes?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

39 ¿Por qué se queja el hombre viviente? (Quéjese) más bien de sus propios pecados.

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

40 “Examinemos y escudriñemos nuestros caminos y convirtámonos a Yahvé.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

41 Alcemos nuestro corazón, con nuestras manos, a Dios en el cielo.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

42 Hemos pecado, y hemos sido rebeldes; Tú no has perdonado.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

43 Te cubriste de tu ira y nos perseguiste, mataste sin piedad;

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

44 pusiste una nube delante de Ti para que no penetrase la oración;

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

45 nos convertiste en desecho y basura en medio de las naciones.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

46 Abren contra nosotros su boca todos nuestros enemigos;

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

47 nos amenazan el terror y la fosa, la devastación y la ruina;

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

48 Mis ojos derraman ríos de agua por el quebranto de la hija de mi pueblo.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

49 Se deshacen mis ojos sin cesar en continuo llanto,

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

50 hasta que Yahvé levante la vista y mire desde el cielo.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

51 Mis ojos me consumen el alma por todas las hijas de mi ciudad.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

52 Como a ave me dieron caza los que me odian sin motivo,

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

53 me encerraron en la cisterna, pusieron sobre mí la losa,

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

54 las aguas subieron por encima de mi cabeza, y dije: “Perdido estoy.”

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

55 Desde lo más profundo de la fosa invoqué tu nombre;

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

56 Tú oíste mi voz. ¡No cierres tus oídos a mis suspiros, a mis clamores!

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

57 Cuando te invoqué te acercaste y dijiste: “No temas.”

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

58 Tú, Señor, defendiste mi alma, salvaste mi vida,

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

59 Tú ves, oh Yahvé, mi opresión; hazme justicia;

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

60 ves todos sus deseos de venganza, todas sus maquinaciones contra mí.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

61 Tú, oh Yahvé, oíste todos sus insultos, todas sus tramas contra mí,

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

62 las palabras de mis enemigos, y cuanto maquinan contra mí siempre.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

63 Mira, cuando se sientan y cuando se levantan, soy yo el objeto de sus canciones.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

64 Tú les darás, oh Yahvé, su merecido, conforme a la obra de sus manos.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

65 Cegarás su corazón, los (cubrirás) con tu maldición;

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

66 los perseguirás con furor y los destruirás debajo del cielo, oh Yahvé.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.