Job 9
1 Respondió Job y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Bien sé que es así. ¿Cómo puede el hombre ser justo frente a Dios?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Si pretendiera contender con él, de mil (cargos) no respondería a uno solo.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Él es sabio de corazón, poderoso y fuerte; ¿quién se le opuso y le salió bien?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Él traslada los montes, sin que sepan quién los trastorna en su ira.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Él remueve la tierra de su sitio, y sus columnas son sacudidas.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Él manda al sol, y este no sale, y encierra bajo sello las estrellas.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Él solo extiende los cielos, y anda sobre las olas del mar.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Él hizo la Osa, el Orión y las Pléyades, las constelaciones del cielo austral.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Él hace cosas grandes e insondables, y maravillas sin cuento y número.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 He aquí que pasa junto a mí, y yo no le veo; y si se retira, tampoco lo advierto.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Si Él toma una presa ¿quién hará que la devuelva? ¿quién podrá decirle: «¿Qué es lo que haces?»
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Él es Dios, no hay quien pueda doblegar su ira; debajo de Él se encorvan los auxiliares de Rahab.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 ¿Cuánto menos podré yo responderle, elegir mis palabras frente a Él?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Aun teniendo yo razón, nada le respondería; imploraría la clemencia del que me juzga.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Aun cuando respondiera a mis clamores, no creería que había escuchado mi voz,
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Él, que me aplasta con un torbellino, y multiplica mis llagas sin causa.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 No me deja respirar y me harta de amargura.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Si se trata de fuerza, el poderoso es Él, y si de justicia (dice): «¿Quién me emplazará?»
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Aun cuando yo tuviera razón mi boca me condenaría, aunque fuera inocente, me declararía culpable.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Soy inocente, pero no me importa mi existencia, no hago caso de mi vida.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Es todo lo mismo; por eso he dicho: «Él acaba con el inocente como con el impío.»
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 ¡Si al menos el azote matase de repente! Él se ríe de la prueba de los inocentes.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 La tierra ha sido entregada en manos de los malvados; Él mismo tapa el rostro de sus jueces. Si no es Él, ¿quién lo será?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Mis días pasaron más veloces que un correo, huyen sin ver cosa buena;
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 pasan como las naves de junco, cual águila que se arroja sobre la presa.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Si digo: «Olvidaré mis quejas, voy a mudar mi semblante, y me regocijaré»,
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 me espantan todos mis dolores, pues sé que Tú no me declaras inocente.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Y si soy juzgado culpable, ¿por qué fatigarme en vano?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Aunque me lavara con agua de nieve, y con lejía limpiara mis manos,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Tú me sumergirías en el fango, y hasta mis vestidos me darían asco.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Porque Él no es un hombre como yo, a quien se pudiera decir: «¡Vamos juntos a juicio!»
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 No hay entre nosotros árbitro que ponga la mano sobre entrambos.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Aparte Él de mí su vara, y no me espante su terror:
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 entonces hablaré, sin tenerle miedo, porque así como estoy, no me conozco a mí mismo.”
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
