Job 6
1 Respondió Job y dijo:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 “¡Oh! ¡Si pudiera pesarse mi aflicción, ponerse en balanza toda mi calamidad!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Pesarían más que la arena del mar. Por eso mis palabras son sin moderación.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Pues las saetas del Omnipotente se han clavado en mí, y mi espíritu bebe su veneno; los terrores de Dios me combaten.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 ¿Acaso el asno montés rebuzna teniendo hierba? ¿muge el buey si tiene su forraje?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 ¿Acaso se puede comer un manjar insípido, sin sal, o gustar el jugo de plantas sin sabor?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Las cosas que mi alma rehúsa tocar, son mi repugnante comida.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 ¡Ojalá que se cumpliese mi petición! y que Dios me diera lo que deseo:
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 que quiera Dios acabar conmigo, que soltara su mano para cortarme (la vida).
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Entonces me quedaría al menos este consuelo, —y por eso brincaría de gozo aunque Él me aplasta— que no he traspasado las palabras del Santo.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Pero ¿cuál es mi fuerza para esperar todavía, y cuál mi fin, para tener aún paciencia?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 ¿Es acaso mi fuerza la de las piedras; o es de bronce mi carne?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 ¿No estoy privado de toda ayuda? ¿No se ha apartado de mí todo auxilio?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 El abatido tiene derecho a la compasión de su amigo, a menos que este abandone el temor del Omnipotente.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mis hermanos son falaces como un arroyo seco, pasan como las aguas torrenciales,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 turbias a causa del hielo y de la nieve que en ellas se oculta;
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 cuando viene el calor desaparecen; a los (primeros) calores su cauce se seca;
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 se pierden en el curso de su camino, se evaporan y perecen.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Las caravanas de Temá van en su busca, suspiran por ellas los mercaderes de Sabá;
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 más su esperanza será frustrada, llegados a ellas quedan defraudados.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Así sois ahora vosotros para mí; os espantáis, viendo mis males.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 ¿Acaso os he pedido: “Dadme algo; dejadme participar de vuestros bienes.”
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 O bien: “Libradme del enemigo, salvadme del poder del opresor”?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Enseñadme, y yo callaré; explicadme en qué he errado.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 ¡Qué fuerza tienen las palabras rectas! pero ¿a qué viene vuestra censura?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 ¿Pensáis acaso en censurar palabras? Las palabras de un desesperado ¿no son como viento?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 ¡Oh! vosotros tendéis (un lazo) sobre el huérfano, y caváis (una fosa) a vuestro amigo.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Ahora volveos, por favor, hacia mí, porque (juro) ante vosotros que no voy a mentiros en vuestra cara.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 ¡Reparad, os ruego; no seáis injustos! Reflexionad de nuevo, y mi inocencia se hará manifiesta.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 ¿Hay acaso en mi lengua iniquidad? ¿Puede mi paladar ya no distinguir la maldad?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
