Job 41
1 ¿Pescas tú con anzuelo a Leviatán, y atas con una cuerda su lengua?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 ¿Le meterás un junco en la nariz, le taladrarás con un gancho la quijada?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 ¿Acaso te dirigirá muchas súplicas, o te dirá palabras tiernas?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 ¿Hará pacto contigo? ¿Lo tomarás por perpetuo esclavo?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 ¿Juguetearás con él como con un pájaro? ¿Lo atarás para tus hijas?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 ¿Lo tomarán los amigos para comida? ¿Se lo repartirán entre sí los mercaderes?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 ¿Horadarás su cuero con flechas, y con el arpón su cabeza?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Pon (una vez) en él tu mano; y no olvidarás el combate; no volverás a hacerlo.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 He aquí que la esperanza (de los cazadores) es vana; su solo aspecto basta para echarlos por tierra.”
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 “Nadie es tan audaz que le despierte. ¿Quién es capaz de mantenerse en pie delante de Mí?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 ¿Quién me dio algo primero, para que Yo lo recompense? Mío es lo que hay bajo todo el cielo.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 No callaré sus miembros, su fuerza, la armonía de sus proporciones.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 ¿Quién puede abrir las mallas de su cota, franquear la doble fila de sus dientes?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Las puertas de su boca ¿quién jamás las ha abierto?; el cerco de sus dientes causa espanto.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Su espalda cubren escamas en forma de escudos, compactas como un sello de piedra.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Se traba una con otra tan íntimamente, que el aire no puede pasar entre ellas.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Una está pegada a la otra; asidas entre sí no pueden separarse.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Sus estornudos son chispas de fuego, sus ojos como los párpados de la aurora.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 De su boca salen llamas y se escapan centellas de fuego.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Sus narices arrojan humo, como de olla encendida e hirviente.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Su resoplido enciende carbones y su boca despide llamaradas.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 En su cerviz reside la fuerza, ante él tiembla el mismo espanto.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Aun las partes flojas de su carne están unidas entre sí, sin que quede resquicio ni posibilidad de oscilar.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Su corazón es duro como piedra; tan duro como la muela inferior.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Cuando se alza tienen miedo los más valientes, y de terror están fuera de sí.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 La espada que le acomete se rompe, lo mismo que la lanza, el dardo y la coraza.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Estima como paja el hierro, y el bronce como leña carcomida.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 No le pone en fuga el hijo del arco; las piedras de la honda le parecen paja.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 La maza es para él como hojarasca, y se ríe del silbido del venablo.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Su vientre tiene puntas de teja, se arrastra cual trillo sobre el cieno.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Hace hervir el abismo como olla, y el mar como caldero de ungüentos.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Tras él un surco de luz, de modo que el abismo parece canoso.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 No hay en la tierra semejante a él, pues fue creado para no tener miedo.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Mira (con desprecio) lo más alto; es rey de todos los soberbios.”
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
