Job 4

1 Entonces Elifaz temanita tomó la palabra y dijo:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2 “¿Te molestará por ventura si osamos hablarte? Mas ¿quién puede contener las palabras?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3 Mira, tú has enseñado a muchos, y a las manos débiles dabas fuerza.

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

4 Tus palabras sostenían a los que tropezaban, fortalecías las rodillas que vacilaban.

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5 Y ahora que a ti te ha llegado el turno, estás abatido; si Él te toca a ti, quedas turbado.

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6 ¿No existe ya tu temor (a Dios), tu confianza, ni esperanza, y la rectitud de tu vida?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7 Recuerda bien si pereció jamás inocente alguno, ¿y dónde han sido exterminados los justos?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8 Por lo que siempre he visto, los que aran la iniquidad y siembran el mal, eso mismo cosechan,

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

9 Perecen al soplo de Dios, los consume el aliento de su ira.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

10 El bramido del león, la voz del rugiente, y los dientes del leoncillo se quiebran.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11 Perece el león por falta de presa, y los cachorros de la leona andan dispersos.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12 En el silencio me llegó una palabra, mi oído solo percibió un murmullo.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13 Agitado por visiones nocturnas, cuando en profundo sueño caen los hombres,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14 se apoderó de mí un susto y espanto que estremeció todos mis huesos.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15 Pasó por delante de mí un espíritu que erizó los pelos de mi cuerpo.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16 Se detuvo, pero no pude conocer su rostro; estaba cual espectro ante mis ojos; y en el silencio oí una voz (que decía):

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17 «¿Acaso el hombre es más justo que Dios? ¿el mortal más puro que su Hacedor?»

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

18 Si Él ni de sus mismos ministros se fía, y aun en sus ángeles descubre faltas,

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

19 ¿cuánto más en los que habitan en casas de barro, cuyos fundamentos son de polvo y serán roídos (como) por la polilla?

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

20 De la noche a la mañana son exterminados, perecen para siempre sin que nadie repare en ello.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21 Se les corta el hilo de su (vida); mueren sin sabiduría.

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.