Job 37
1 “Por esto tiembla mi corazón, y salta de su lugar.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Oíd, oíd el trueno de su voz, el ruido que sale de su boca.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Lo hace retumbar por toda la extensión del cielo, y su fulgor brilla hasta los confines de la tierra.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Tras de Él se oye una voz rugiente; pues truena con la voz de su majestad; y no retiene más (los rayos) cuando se oye su voz.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Truena la voz de Dios y obra maravillas, hace cosas grandes e inescrutables.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Pues a la nieve dice: «¡Baja a la tierra!» Él (envía) la lluvia y los aguaceros torrenciales.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Sobre la mano de todos pone un sello, para que todos conozcan Su obra.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Las fieras se retiran a sus cubiles, y descansan en sus guaridas.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 De sus cámaras sale el huracán, y del norte viene el frío.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Al soplo de Dios se forma el hielo, y en su derretimiento se ensanchan las aguas.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Él carga con vapor la nube, y la nube esparce sus fulgores,
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 que dando vueltas según sus planes hacen lo que Él manda sobre la redondez de la tierra;
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 ora para corrección de su tierra, ora para mostrar su misericordia.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Esto, oh Job, escúchalo bien, detente, y considera las maravillas de Dios.
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 ¿Sabes tú cómo Dios las realiza, y cómo hace relampaguear la luz de sus nubes?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 ¿Conoces tú el balanceo de las nubes, las maravillas de Aquel que es perfecto en saber?
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 ¿ (Sabes) tú por qué se calientan tus vestidos, cuando la tierra se calla bajo el soplo del Austro?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 ¿Extendiste tú con Él el firmamento, tan sólido como un espejo fundido?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Díganos qué debemos responderle, ya que no sabemos qué decirle, siendo como somos ignorantes.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Mas ¿hay que contarle lo que yo digo? pues el hombre, por más que hable, no es más que una nada.
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 Ahora ya no se ve la luz, aquel resplandor en el firmamento; pasó el viento, y lo deja despejado.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Del norte viene áureo (brillo), la terrible majestad, que envuelve a Dios.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Él Todopoderoso, el inaccesible, es grande en poder y juicio, es rico en justicia, y no oprime a nadie.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Por eso han de temerlo los hombres: no mira Él a los que se creen sabios.”
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
