< Job 34 >
1 Tomó de nuevo la palabra Eliú y dijo:
Ja Elihu vielä sanoi:
2 “Oíd, oh sabios, mis palabras; hombres prudentes, prestadme oído;
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 porque el oído prueba las palabras, como el paladar los manjares.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Procuremos elegirnos lo justo, conozcamos lo bueno en medio nuestro.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Job dice: «Yo soy justo, pero Dios no quiere hacerme justicia;
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 al sostener mi derecho paso por mentiroso; incurable es mi llaga, sin que haya en mi pecado.»
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 ¿Qué hombre hay semejante a Job, que se bebe las blasfemias como agua,
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 que va en compañía con los obradores de iniquidad, y anda con los hombres perversos?
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Pues dice: «No saca ningún provecho el que procura agradar a Dios.»
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Oídme, por tanto, hombres sensatos: ¡Lejos de Dios la maldad, lejos del Todopoderoso la injusticia!
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 Él da a las obras del hombre su pago, retribuye según la conducta de cada uno.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Es imposible que Dios haga maldad; no viola el Omnipotente la justicia.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 ¿Quién le puso sobre la tierra? ¿Quién le ha confiado el universo?
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Si Él mirase al hombre y retirara hacia sí su espíritu y su soplo,
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 de golpe moriría toda carne, y el hombre volvería al polvo.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Si tienes entendimiento, escucha esto, atiende a la voz de mis palabras.
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 ¿Acaso puede gobernar un enemigo de la justicia? ¿Pretendes tú por ventura condenar al Justo poderoso?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 A aquel que dice a un rey: «¡Malvado!» y a los nobles: «¡Perversos!»
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 A aquel que no prefiere la persona de los grandes, ni mira al rico más que al pobre, porque todos son obra de sus manos.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 De repente mueren, en medio de la noche; pueblos enteros son sacudidos y desaparecen; son quitados los poderosos, sin fuerza (de hombre).
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Porque Sus ojos observan los caminos del hombre, y Él ve todos sus pasos.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 No hay tiniebla, no hay oscuridad tan densa, que puedan esconderse en ella los obradores de iniquidad.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Él no necesita tiempo en el examen del hombre, para llamarlo ante Dios a juicio.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Él quebranta a los poderosos sin necesidad de investigación, y pone a otros en su lugar.
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Por eso, conociendo las obras de ellos los derriba de noche y están destruidos.
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Los castiga, siendo como son malos, en un lugar donde (todos) lo ven,
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 porque alejándose de Él, no quisieron saber nada de sus caminos.
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 Hicieron llegar a Él el clamor de los humildes, y Él oyó el lamento de los afligidos.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 Cuando Él calla, ¿quién podrá condenarlo? si esconde su rostro, ¿quién le verá, ya sea nación o bien un particular?
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 Así pone fin al dominio del impío, para que no sirva más de lazo para el pueblo.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 Si ahora dice a Dios: «He soportado (tu castigo), no pecaré más;
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 enséñame Tú lo que yo no veo; si he hecho iniquidad, no la haré más.»
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 ¿Acaso Él debe darte el pago según el parecer tuyo, según tu negativa o conformidad? Yo no (pienso) así. Di, pues, lo que sabes.
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 Los hombres sensatos me dirán, lo mismo que los sabios que me oyen:
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 «Job ha hablado neciamente, sus palabras fueron imprudentes.»
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 ¡Ojalá sea Job probado hasta el fin, por sus respuestas de hombre impío!
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 Porque a su pecado añade la rebelión, bate palmas en medio de nosotros, y habla cada vez más contra Dios.”
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.