Job 31

1 “Había ya hecho pacto con mis ojos de no mirar a doncella.

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 ¿Cuál es, pues, mi porción desde arriba de parte de Dios, y la herencia que desde lo alto me da el Todopoderoso?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 ¿No es la perdición para el malvado, y la calamidad para los que obran la iniquidad?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 ¿No observa El mis caminos y cuenta todos mis pasos?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Si yo he seguido la mentira, y mi pie ha corrido tras el fraude,

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 ¡péseme Dios en justa balanza y reconozca mi inocencia!

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Si mis pasos se desviaron del camino, si mi corazón se fue tras mis ojos, y si se ha pegado algo a mis manos,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 ¡siembre yo, y coma otro, y sea desarraigado mi linaje!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Si mi corazón se ha dejado seducir por una mujer, y si anduve acechando a la puerta de mi prójimo,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 ¡muela para otro mi mujer, y encórvense ajenos sobre ella!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Porque esto es cosa nefanda, un crimen que han de juzgar los jueces;

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 un fuego que devora hasta la ruina y destruiría todos mis bienes.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Si yo he despreciado el derecho de mi siervo, o de mi sierva en su litigio conmigo,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 ¿qué podría hacer yo al levantarse el mismo Dios? Cuando Él viniera a juzgar ¿qué respondería yo?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 El que me hizo en el seno materno, ¿no le hizo también a él? ¿No nos formó uno mismo en la matriz?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Si he negado al pobre lo que pedía, si he hecho desfallecer los ojos de la viuda;

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 si he comido solo mi bocado, sin que comiese de él el huérfano

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 —desde mi juventud era padre para este, y desde el seno materno he protegido a aquella—

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 si no hice caso del que iba a perecer por falta de vestido, o del pobre que estaba desnudo,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 (y lo dejé) sin que me bendijeran sus carnes al calentarse con el vellón de mis ovejas;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 si alcé mi mano contra el huérfano, por verme apoyado por los jueces,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 ¡despréndase mi hombro de la espalda, y mi brazo sea arrancado del húmero!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Por cuanto temía el castigo de Dios, no he podido resistir a su majestad.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Si he puesto en el oro mi confianza, y al oro he dicho: «Mi seguridad eres tú»;

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 si tuve gozo por mi grande hacienda, y por haber juntado mucho mi mano;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 si al ver el resplandor del sol, y la brillante carrera de la luna,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 fue seducido en secreto mi corazón, y mi mano les mandó un beso de mi boca,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 también esto sería una maldad, una falta criminal, pues habría negado a Dios en lo alto.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Si me holgué de la ruina del que me odiaba, y me gocé cuando le sobrevino el mal;

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 aunque no presté al pecado mi lengua, pidiendo con maldición su muerte;

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 si no decían las gentes de mi casa: «¿Quién de su alimento no se ha saciado?»

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 pues jamás el forastero se quedó de noche al descubierto, porque yo abría mis puertas al pasajero;

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 si encubrí, como Adán, mi pecado, y oculté en mi seno mi iniquidad,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 temiendo a la gran muchedumbre y el desprecio de los parientes, quedando callado y sin salir de mi casa...

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 ¡Oh si hubiese quien me escuchase! He aquí mi firma. ¡Respóndame el Todopoderoso! ¡Que escriba también mi adversario su libelo de acusación!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Yo lo llevaría sobre mi hombro, me lo ceñiría como diadema.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 (A mi juez) le daré cuenta de todos mis pasos; como a un príncipe me presentaré a él.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Si contra mi clama mi tierra, y a una lloran sus surcos,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 por haber yo comido sus frutos sin pagar y afligido a sus cultivadores,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 ¡názcanme abrojos en vez de trigo, y cizaña en vez de cebada!” Fin de las palabras de Job.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.