Job 29
1 Siguió Job explicando y dijo:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 “¡Ojalá volviera a ser como en los meses pasados, como en los días en que Dios me protegía,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 cuando su luz brillaba sobre mi cabeza, y su luz me guiaba en las tinieblas!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 ¿Cuál era en la madurez de mi vida, cuando era amigo de Dios y Este guardaba mi morada;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 cuando el Todopoderoso estaba conmigo, y me rodeaban mis hijos;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 cuando lavaba mis pies con leche, y de la roca me brotaban ríos de aceite.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 (En aquel tiempo) cuando yo salía a la puerta de la ciudad, y en la plaza establecía mi asiento,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 los jóvenes al verme se retiraban, y los ancianos se levantaban, y se mantenían en pie.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Los príncipes contenían la palabra, y ponían su mano sobre la boca.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Se callaba la voz de los magnates y su lengua se pegaba a su paladar.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 El que me escuchaba, me llamaba dichoso, y el ojo que me veía, daba señas en favor mío.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Yo libraba al pobre que pedía auxilio, y al huérfano que no tenía sostén.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Sobre mí venía la bendición del que hubiera perecido, y yo alegraba el corazón de la viuda.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Me revestía de justicia, y esta me revestía a mí, mi equidad me servía de manto y tiara.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Era yo ojo para el ciego, y pie para el cojo,
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 padre de los pobres, que examinaba con diligencia aun la causa del desconocido.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Quebraba los colmillos del malvado, y de sus dientes arrancaba la presa.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Por lo cual me decía: «Moriré en mi nido, y mis días serán tan numerosos como la arena;
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 mi raíz se extenderá hacia las aguas, y el rocío pasará la noche en mis hojas.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Será siempre nueva en mí la gloria mía, y mi arco se renovará en mi mano.»
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 A mí me escuchaban sin perder la paciencia, aguardando silenciosamente mi consejo.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Después de hablar ya no respondía nadie, porque (cual rocío) caían sobre ellos mis palabras.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Me esperaban como se espera la lluvia, abrían su boca como a la lluvia tardía.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Si les sonreía estaban admirados, y se alegraban de esa luz de mi rostro.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Yo decidía su conducta y me sentaba a la cabecera, habitaba como un rey entre sus tropas, cual consolador un medio de los afligidos.”
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
