Job 20

1 Entonces Sofar naamatita tomó la palabra y dijo:

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

2 “Por eso mis pensamientos me sugieren una respuesta, y a eso me mueve mi interior.

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

3 He oído la reprensión con que me insultas, mas el espíritu que tengo me impulsa a responder según mi saber.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

4 ¿No sabes tú, que desde siempre, desde que hay hombre sobre la tierra,

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

5 el gozo de los malos es breve, y la alegría del impío un instante?

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

6 Aunque su arrogancia alcance hasta el cielo, y su cabeza toque las nubes,

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

7 como su estiércol, para siempre perecerá; los que le vieron, dirán: «¿Dónde está?»

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

8 Como un sueño volará, y no lo hallarán; desaparecerá cual visión nocturna.

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

9 El ojo que le vio no le verá más, no verá otra vez su lugar.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

10 Sus hijos andarán pidiendo el favor de los pobres, y sus manos restituirán su riqueza.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

11 Sus huesos llenos aún de juvenil vigor, yacerán con él en el polvo.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

12 Por dulce que sea el mal en su boca, y por más que lo oculte bajo su lengua,

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

13 si lo saborea y no lo suelta, si lo retiene en su paladar,

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

14 su manjar se convierte en sus entrañas, hiel de áspid se volverá en su interior.

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Se tragó riquezas, pero las vomitará; Dios se las arrancará de su vientre.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

16 Chupará veneno de áspides, y la lengua de la víbora le matará.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

17 Jamás verá los arroyos, los ríos, los torrentes de miel y de leche.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

18 Devolverá lo que ganó, y no se lo tragará; será como riqueza prestada, en que no se puede gozar.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

19 Por cuanto oprimió y desamparó al pobre, robó casas que no había edificado,

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

20 y no se hartó su vientre, por eso no salvará nada de lo que tanto le gusta.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

21 Nada escapaba a su voracidad, por eso no durará su prosperidad.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

22 En medio de toda su abundancia le sobrevendrá la estrechez; toda clase de penas le alcanzará.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

23 Cuando se pone a llenarse el vientre, (Dios) le manda el furor de su ira, y hará llover sobre él su castigo.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

24 Si huye de las armas de hierro, le traspasará el arco de bronce.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

25 Se saca (la flecha), y sale de su cuerpo, se la arranca de su hiel cual hierro resplandeciente, y vienen sobre él los terrores;

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

26 una noche oscura traga sus tesoros, le consumirá fuego no encendido (por hombre); devorará cuanto quedare en su tienda.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

27 El cielo descubrirá su iniquidad, y la tierra se levantará contra él.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

28 La riqueza de su casa desaparecerá, será desparramada en el día de Su ira.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

29 Tal es la suerte que Dios al impío tiene reservada, y la herencia que Dios le ha asignado.”

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.