Job 10

1 “Tedio de vida tiene mi alma, daré libre curso a mis quejas; hablaré con la amargura de mi alma.

"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

2 Diré a Dios: «No me condenes»; dime por qué contiendes conmigo.

minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 Te parece acaso bien oprimirme, desechar la obra de tus manos, y favorecer los designios de los malvados?

Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 ¿Tienes Tú ojos de carne, y miradas como miradas de hombre?

Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 ¿Son tus días como los días de los mortales, y tus años como los años humanos,

Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 para que vayas inquiriendo mi culpa y buscando mi pecado,

koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

7 aunque sabes que no soy malo, y que nadie puede librarme de tu mano?

vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 Tus manos me han plasmado y me han hecho todo entero ¿y ahora quieres destruirme?

Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 Recuerda que me formaste como barro, y ahora me reduces a polvo.

Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 ¿No me vaciaste como leche, y cual queso me cuajaste?

Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 De piel y de carne me revestiste, y me tejiste de huesos y nervios;

Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 vida y favores me has concedido, y tu protección me ha conservado la vida.

Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Mas lo guardaste en tu corazón; bien sé que esto era tu designio.

Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 Si peco, Tú me observas; y no me perdonarás mi culpa.

jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Si hago mal, ¡ay de mí! y si soy inocente ni aun así puedo alzar mi cabeza, harto como estoy de oprobio y viendo mi miseria.

Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 Y si la alzo, me das caza como león, repites contra mí tus terrores;

Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 renuevas tus pruebas contra mí, y acrecientas conmigo tu saña, me atacan cada vez nuevos ejércitos (de males).

Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 ¿Por qué me sacaste del seno materno? Estaría ahora muerto, sin que ojo alguno me hubiera visto.

Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Sería como si nunca hubiese existido, llevado del seno materno al sepulcro.

Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 ¿No son pocos mis días? Que Él me deje pues, y que se retire de mí para que pueda alegrarme un poco,

Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

21 antes que me vaya, para no volver, a la tierra de tiniebla y de sombra de muerte,

ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

22 tierra de tiniebla, parecida a densísima lobreguez, sombra de muerte, sin orden alguno, cuya luz es semejante a espesas tinieblas.”

maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."