2 Samuel 22
1 Cantó David a Yahvé las palabras de este cántico, cuando Yahvé lo hubo librado de todos sus enemigos, y de la mano de Saúl.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Dijo: “Yahvé es mi Roca, mi fortaleza y mi libertador;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Dios es mi Roca, a Él me acojo; Él es mi escudo y el cuerno de mi salvación, mi alto amparo, mi asilo. ¡Salvador mío! Tú me libraste de la violencia.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Clamé alabándole, a Yahvé, y quedé salvo de mis enemigos.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Ya me cercaban las ondas de la muerte, me aterraban torrentes perniciosos;
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 cuando en mi angustia clamé a Yahvé, invoqué a mi Dios; y Él desde su templo oyó mi voz, y mi clamor llegó a sus oídos.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Se conmovió y tembló la tierra, vacilaron los cimientos de los cielos, temblaron, porque se inflamó su ira.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Subía humo de sus narices, y fuego devorador de su boca; ascuas encendidas salían de Él.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 E inclinó los cielos y descendió, teniendo espesa nube bajo sus pies.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Subió sobre un querubín y voló, apareció sobre las alas del viento.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Puso en torno suyo tinieblas por velo, masas de aguas, densos nubarrones.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Al fulgor que le precedía se encendieron ascuas de fuego.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Tronó Yahvé desde el cielo, el Altísimo hizo resonar su voz.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Disparó saetas y los dispersó, rayos, y los consternó.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Entonces apareció el fondo del mar se descubrieron los cimientos del orbe ante la voz increpadora de Yahvé, ante el resuello del furor de su ira.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Extendió su mano desde lo alto, me tomó y me sacó de grandes aguas.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Me libró de mi feroz enemigo, de los que me aborrecían, porque eran más fuertes que yo.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Me habían sorprendido en el día de mi calamidad; pero Yahvé fue mi sostén.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Me sacó fuera, a un lugar ancho, salvándome porque me amaba.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Yahvé me ha recompensado según merecía mi justicia; según la inocencia de mis manos me dio el pago;
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 pues he guardado los caminos de Yahvé, no me he apartado impíamente de mi Dios.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Tenía ante mis ojos todos sus preceptos, y no me apartaba de sus mandamientos.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Sin reproche anduve en su presencia, me guardé de hacer iniquidad.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Yahvé me ha retribuido conforme a mi justicia, según mi inocencia ante sus ojos.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Con el piadoso Tú te portas piadoso, con el nombre recto, rectamente;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Tú eres limpio con el limpio, y al perverso lo tratas como tal.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Tú salvas al pueblo humilde, y con tu mirada abates a los altivos.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Tú, Yahvé, eres mi antorcha; Yahvé ilumina mis tinieblas.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Contigo me arrojo sobre ejércitos, con mi Dios salto murallas.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 El camino de Dios es perfecto, y acrisolada la palabra de Yahvé; Él es un escudo para cuantos en Él confían.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Pues ¿quién es Dios sino solo Yahvé? ¿Quién es Roca fuera de nuestro Dios?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Mi fortaleza inexpugnable es Dios, quien hace perfecto mi camino.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Me dio pies ligeros cual de ciervo y me colocó sobre las alturas;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 adiestró mis manos para la guerra, y mis brazos doblan el arco de bronce.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Me diste el escudo de tu salvación, y tu benignidad me ha hecho grande.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Ensanchaste el camino bajo mis pies, para que no resbalasen.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Así perseguí a mis enemigos hasta destruirlos, y no me volví hasta acabar con ellos.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Sí, acabé con ellos y los aplasté, de modo que no pueden ya levantarse; han caído debajo de mis pies.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Me ceñiste de fortaleza para luchar, sometiste mis enemigos a mi poder,
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 pusiste en fuga a mis contrarios; y así destrocé a los que me odiaban.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Miraban en derredor, mas no hubo quien los salvase, (clamaban) a Yahvé, pero no los oía;
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 triturábalos como polvo de la tierra; cual barro de las calles los aplastaba y los hollaba.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Me libraste también de los revoltosos de mi pueblo, para jefe de naciones me elegiste. Pueblos que no conocía me sirven.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Hombres extranjeros me dicen lisonjas, apenas oyen de mí, me obedecen.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Los extranjeros palidecen y temblando salen de sus refugios.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 ¡Viva Yahvé, y bendita sea mi Roca! Ensalzado sea Dios, la Roca de mi salvación,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 el Dios que me otorga venganza, y somete los pueblos a mis pies;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 el que me salva de mis enemigos. Pues Tú me ensalzas sobre los que se levantan contra mí; me libras del hombre violento.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Por eso, te alabaré entre las naciones, y cantaré loores a tu nombre, Yahvé.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Él salva maravillosamente a su rey, y usa de misericordia con su ungido David y su descendencia para siempre.”
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
