Psalmi 78
1 Pesem ukovita Asafova. Poslušaj, ljudstvo moje, nauk moj; nagnite uho svoje govoru mojih ust.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 V priliki odprem usta svoja; od sebe dam skrivnosti časov nekdanjih,
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Kar smo slišali in znali, ko so nam pravili pradedje naši.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Prikrivali ne bodemo njih otrokom, naslednjemu rodu, da oznanjajo hvalo Gospodovo in moč njegovo, in čudovita dela njegova, katera je storil.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Ker ustanovil je pričanje v Jakobu in postavil zakon v Izraelu, ko je zapovedal pradedom našim, oznanjati svojim otrokom.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 Da vedó, naslednji rod, otroci prihodnji, in vstanejo ter oznanjajo otrokom svojim.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Upanje svoje naj stavijo v Boga, in ne pozabijo naj dejanj Boga mogočnega, temuč hranijo naj zapovedi njegove.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 In ne bodejo naj kakor njih pradedje, rod trdovraten in uporen; rod, kateri ni popravil srca svojega, in katerega duh ni bil stanoviten proti Bogu mogočnemu,
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Kakor nasledniki Efrajmovi, kateri oboroženi streljajo z lokom in hrbte obračajo ob času bitve.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Ohranili niso zaveze Božje, in branili so se hoditi po zakonu njegovem,
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Pozabivši dejanj njegovih, in čudovitih del njegovih, katera jim je bil pokazal.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Pred pradedi njihovimi je delal čuda, v deželi Egiptovski, na polji Taniškem.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Razklal je bil morje, da jih je prepeljal čez, in postavil je vode, kakor kùp.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 In spremljal jih je z oblakom podnevi, in vso noč sè svetlim ognjem.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Razklal je bil skale v puščavi, da bi pijačo pripravil v valovih preobilo.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Valove je izpeljal iz skale, in vode dol spuščal kakor reke.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Vendar so dalje grešili še zoper njega, in dražili Najvišjega v sami suhi deželi.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 In izkušajoč Boga mogočnega v srci svojem, térjali so jedi po svojega srca želji.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 In grdo govoreč zoper Boga, rekli so: "Ali bi mogel Bog mogočni napraviti mizo v tej puščavi?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Glej, tako je udaril skalo, da so tekle vode, in potoki so se udrli, ali bi mogel dati tudi živeža? ali bi pripravil mesa svojemu ljudstvu?"
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Zato je Gospod slišal in se razjaril; in ogenj se je bil vnel zoper Jakoba, in jeza je tudi gorela zoper Izraela.
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Ker niso verovali v Boga, in niso zaupali v blaginjo njegovo.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Dasi je bil zapovedal gornjim oblakom zgoraj in odprl vrata nebeška,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 In dežil nad nje máno za jed in dajal žito nebeško;
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Kruh najmočnejših je jedel vsak; popotnico jim je pošiljal do sitega.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Zagnal je sever na nebesih, in z močjo svojo pripeljal jug.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Ko je dežil nad nje meso kakor prah, in kakor morski pések tiče krilate;
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Metal jih je med šatore, okolo prebivališč svojih.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 In jedli so in bili so nasiteni močno, in česar so poželeli, prinesel jim je.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Še niso bili iznebili se poželenja svojega, še je bila jed njih v njihovih ustih;
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Ko je jeza Božja goreča proti njim morila med najmočnejimi iz med njih in pokončavala mladeniče Izraelske.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Po vsem tem so še grešili in niso verovali zavoljo čudovitih dél njegovih.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Zatorej je pogubljal v ničemurnosti njih dní, in njih leta v strahu.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Ko jih je pobijal, ako so popraševali po njem in izpreobrnivši se zjutraj iskali Boga mogočnega,
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Spomnivši se, da je bil Bog njih skala in Bog mogočni najvišji njih rešnik;
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Če tudi so ga hoteli varati z usti svojimi, in so z jezikom svojim lagali se njemu,
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 In srce njihovo ni bilo obrneno proti njemu, in niso bili stanovitni v zavezi njegovi:
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Vendar je on usmiljen opíral krivico, tako da jih ni pogubil; in odvračal je svoj srd obilo, in ní vnemal vse jeze svoje,
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Spomnivši se, da so meso, veter, ki gre in se ne vrne.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Kolikokrat so ga razdražili v puščavi; žalili so ga v samoti!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Ki so hitro izkušali Boga mogočnega, in žalili Svetega Izraelovega.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Ne spomnivši se roke njegove, dné, ko jih je bil otél sovražnika.
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Ko je v Egiptu delal znamenja svoja, in čuda svoja na polji Taniškem.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Ko je v kri izpremenil njih potoke, in reke njih, da bi ne mogli piti.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Izpustil je nad njé živali krdelo, da bi jih pokončalo, in žabe, da jih uničijo.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 In dal je njih sad murnu in kobilici njih delo.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Pobil je s točo njih trte in smokve njih z ognjem, ki je pokončal vse, kamor je prišel.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Dal je tudi isti toči njih živali, in njih čede žarjavici ognjeni.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Izpustil je nad nje jeze svoje žar, srd in nevoljo in stisko, pošiljajoč oznanovalce nesreče.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Pretehtal je k jezi svoji pot, smrti ni ubranil njih življenja; in živali njih izročil je kugi.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 In udaril je vse prvorojeno v Egiptu; prvino moči v šatorih Kamovih.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 In prepeljal je kakor ovce ljudstvo svoje, in vodil jih je kakor čede po puščavi.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 In peljal jih je varno tako, da se niso bali, potem ko je bilo morje pokrilo njih sovražnike.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Pripeljal jih je do meje svetosti svoje, gore té, katero je pridobila desnica njegova.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Izgnal je izpred njih obličja narode in storil, da so pripali vrvi posesti in prebivali so v njih šatorih Izraelovi rodovi.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Vendar so izkušali in razdražili Boga najvišjega, in pričanj njegovih niso se držali.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Temuč obrnili so se ter ravnali izdajalsko, kakor njih pradedje; obrnili so se kakor lok goljufen,
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Ker dražili so ga z višinami svojimi in svojimi maliki, do ljubosumnosti so ga razvneli.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Slišal je Bog in se razsrdil, in zavrgel je silno Izraela.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Tako, da je zapustivši prebivališče v Silu, šator, katerega je bil postavil med ljudmi,
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Dal v sužnjost svojo moč, in slavo svojo sovražniku v pest.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 In izročil je meču ljudstvo svoje, ker se je bil razsrdil zoper posestvo svoje.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Ogenj je pokončal mladeniče njegove, in device njegove niso se hvalile.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Duhovniki njegovi padli so pod mečem, in vdove njegove niso jokale.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Potem se je zbudil Gospod, kakor da bi bil spal, kakor korenjak, pojoč po vinu.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 In udaril je sovražnike svoje nazaj; sramoto večno jim je naložil.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Slednjič je zavrgel šator Jožefov in rodú Efrajmovega ni izvolil.
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Izvolil pa je rod Judov, goro Sijonsko, da bi jo ljubil.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Zidal je enako najvišjim gradovom svetišče svoje, namreč v deželi, katero je utrdil.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 In izvolil je Davida hlapca svojega, in vzel ga iz ograje čede,
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Peljal ga je od doječih, da bi pasel Jakoba, ljudstvo svoje in Izraela, posestvo svoje,
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Kateri jih je pasel po poštenosti srca svojega, in vodil jih je z najvišjo razumnostjo svojih rok.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
