Psalmi 38
1 Psalm Davidov za spomin. Gospod, v srdu svojem ne dólži me, in v togoti svoji ne pokôri me.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 Ker pušice tvoje so zasajene v mé, in nadme si spustil roko svojo.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Nič celega ni na mesu mojem zavoljo srdú tvojega; mirú ni v mojih kostéh zavoljo greha mojega.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 Ker krivice moje presezajo glavo mojo, kakor težko breme; pretežke so, da bi jih prenašati mogel.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Segnjile so in usmradile se bule moje, zavoljo nespameti moje.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Mučim se, krivim se presilno, ves dan pohajam v črni obleki.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 Ker drob moj je poln prisada, tako da ni nič celega na mesu mojem.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Oslabljen sem in potrt presilno; tulim od stokanja svojega srca.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Gospod, pred teboj je vse hrepenenje moje; in zdihovanje ni ti skrito.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Srce moje utriplje, zapušča me moja krepost, in luč mojih očî, tudi one niso v moji oblasti.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Prijátelji moji in bližnji moji stojé nadlogi moji nasproti, in sorodniki moji stojé od daleč.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Stavijo pa zanke, kateri iščejo duše moje: in kateri iščejo hudega meni, govoré nadloge in izmišljajo ves dan zvijače.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Jaz pa jih ne slišim kakor gluh, in kakor nem ne odprem svojih ust.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Ampak sem kakor ón, ki ne sliši, in kateremu ní dokazov v ustih.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 Ker tebe čakam, Gospod; da me ti uslišiš, Gospod, Bog moj.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Ker pravim: Naj se ne radujejo nad menoj; ko omahuje noga moja, naj se ne povzdigujejo proti meni,
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 Ako bodem jaz za omahnenje pripravljen, in bolečina moja bode vedno pred mano.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 Ker krivico svojo oznanjam, skrbi me moj greh.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 Neprijatelji pa moji krepčajo se živi, in množijo se, kateri me sovražijo iz krivih vzrokov.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 In vračajoč hudo za dobro nasprotujejo mi, zato ker hodim za dobrim.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Ne zapústi me, Gospod, Bog moj; ne bivaj daleč od mene.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Hiti na pomoč mojo, Gospod, blaginja moja!
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
