Psalmi 38
1 Psalm Davidov za spomin. Gospod, v srdu svojem ne dólži me, in v togoti svoji ne pokôri me.
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Ker pušice tvoje so zasajene v mé, in nadme si spustil roko svojo.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Nič celega ni na mesu mojem zavoljo srdú tvojega; mirú ni v mojih kostéh zavoljo greha mojega.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Ker krivice moje presezajo glavo mojo, kakor težko breme; pretežke so, da bi jih prenašati mogel.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Segnjile so in usmradile se bule moje, zavoljo nespameti moje.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Mučim se, krivim se presilno, ves dan pohajam v črni obleki.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Ker drob moj je poln prisada, tako da ni nič celega na mesu mojem.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Oslabljen sem in potrt presilno; tulim od stokanja svojega srca.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Gospod, pred teboj je vse hrepenenje moje; in zdihovanje ni ti skrito.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Srce moje utriplje, zapušča me moja krepost, in luč mojih očî, tudi one niso v moji oblasti.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Prijátelji moji in bližnji moji stojé nadlogi moji nasproti, in sorodniki moji stojé od daleč.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Stavijo pa zanke, kateri iščejo duše moje: in kateri iščejo hudega meni, govoré nadloge in izmišljajo ves dan zvijače.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 Jaz pa jih ne slišim kakor gluh, in kakor nem ne odprem svojih ust.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Ampak sem kakor ón, ki ne sliši, in kateremu ní dokazov v ustih.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Ker tebe čakam, Gospod; da me ti uslišiš, Gospod, Bog moj.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Ker pravim: Naj se ne radujejo nad menoj; ko omahuje noga moja, naj se ne povzdigujejo proti meni,
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 Ako bodem jaz za omahnenje pripravljen, in bolečina moja bode vedno pred mano.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 Ker krivico svojo oznanjam, skrbi me moj greh.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 Neprijatelji pa moji krepčajo se živi, in množijo se, kateri me sovražijo iz krivih vzrokov.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 In vračajoč hudo za dobro nasprotujejo mi, zato ker hodim za dobrim.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Ne zapústi me, Gospod, Bog moj; ne bivaj daleč od mene.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Hiti na pomoč mojo, Gospod, blaginja moja!
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
