Psalmi 89
1 O Gospodovih milostih bom prepeval na veke, s svojimi usti bom vsem rodovom razglašal tvojo zvestobo.
Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,
2 Kajti rekel sem: »Usmiljenje bo zgrajeno na veke, svojo zvestobo boš utrdil v samih nebesih.«
Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.
3 S svojim izbranim sem sklenil zavezo, prisegel sem Davidu, svojemu služabniku:
Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:
4 »Tvoje seme bom utrdil na veke in tvoj prestol zgradil za vse rodove.« (Sela)
Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)
5 Nebesa bodo hvalila tvoje čudeže, oh Gospod, tudi tvojo zvestobo v skupnosti svetih.
Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.
6 Kajti kdo na nebu bi bil lahko primerjan z Gospodom? Kdo izmed sinov mogočnega bi bil lahko podoben Gospodu?
Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?
7 Boga se je silno bati v zboru svetih in spoštujejo ga vsi tisti, ki so okoli njega.
Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.
8 Oh Gospod Bog nad bojevniki, kdo je močan Gospod, podoben tebi ali tvoji zvestobi naokoli tebe?
Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.
9 Ti vladaš besnenju morja; ko njegovi valovi vstanejo, jih ti umirjaš.
Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.
10 Zlomil si Rahaba na koščke, kakor nekoga, ki je umorjen, s svojim močnim laktom si razkropil svoje sovražnike.
Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.
11 Nebo je tvoje, tudi zemlja je tvoja; kar se tiče zemeljskega [kroga] in njegove polnosti, si jih ti utemeljil.
Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.
12 Sever in jug, ti si ju ustvaril; Tabor in Hermon se bosta veselila v tvojem imenu.
Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.
13 Ti imaš mogočen laket, močna je tvoja roka in visoka je tvoja desnica.
Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.
14 Pravičnost in sodba sta prebivališče tvojega prestola, usmiljenje in resnica bosta šla pred tvojim obličjem.
Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
15 Blagoslovljeno je ljudstvo, ki pozna radosten zvok. Hodili bodo, oh Gospod, v svetlobi tvojega obličja.
Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.
16 V tvojem imenu se bodo veselili ves dan in v tvoji pravičnosti bodo povišani.
Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.
17 Kajti ti si slava njihove moči in v tvoji naklonjenosti bo naš rog povišan.
Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.
18 Kajti Gospod je naša obramba in Sveti Izraelov je naš kralj.
Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.
19 Potem svojemu svetemu spregovoriš v videnju in rečeš: »Položil sem pomoč na nekoga, ki je mogočen, povišal sem enega izbranega izmed ljudstva.
Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
20 Našel sem Davida, svojega služabnika; s svojim svetim oljem sem ga mazilil.
Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.
21 Z njim bo moja roka utrjena; tudi moj laket ga bo krepil.
Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.
22 Sovražnik se ne bo maščeval nad njim niti ga sin zlobnosti [ne bo] prizadel.
Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.
23 Njegove sovražnike bom premagal pred njegovim obrazom in nadlegoval tiste, ki ga sovražijo.
Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.
24 Toda z njim bosta moja zvestoba in moje usmiljenje in v mojem imenu bo povišan njegov rog.
Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.
25 Njegovo roko bom postavil tudi na morje in njegovo desnico na reke.
Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.
26 Klical bo k meni: ›Ti si moj oče, moj Bog in skala rešitve moje duše.‹
Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.
27 Prav tako mu bom dal svojega prvorojenca, višje kakor kralje zemlje.
Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.
28 Svoje usmiljenje bom zanj ohranil na vékomaj in moja zaveza bo trdno stala z njim.
Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.
29 Tudi njegovemu semenu bom storil, da ostane na veke in njegov prestol kakor nebeški dnevi.
Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
30 Če njegovi otroci zapustijo mojo postavo in ne hodijo po mojih sodbah,
Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
31 če prelomijo moje zakone in se ne držijo mojih zapovedi,
Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
32 potem bom s palico obiskal njihov prestopek in njihovo krivičnost z bičanjem.
Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
33 Vendar pa svoje ljubeče skrbnosti ne bom popolnoma odvzel od njega niti svoji zvestobi [ne bom] pustil, da se izneveri.
Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
34 Svoje zaveze ne bom prelomil niti predrugačil stvari, ki je odšla iz mojih ustnic.
En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
35 Enkrat sem prisegel pri svoji svetosti, da Davidu ne bom lagal.
Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
36 Njegovo seme bo ostalo na veke in njegov prestol kakor sonce pred menoj.
Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
37 Kakor luna bo utrjen na veke in kakor zvesta priča na nebu.« (Sela)
Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)
38 Toda ti si zavrgel in prezrl, ogorčen si bil s svojim maziljencem.
Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
39 Razveljavil si zavezo svojega služabnika. Njegovo krono si oskrunil in jo vrgel na tla.
Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
40 Porušil si vse njegove ograje; njegova oporišča si privedel do propada.
Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
41 Vsi mimoidoči ga plenijo. Graja je svojim sosedom.
Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
42 Dvignil si desnico njegovih nasprotnikov; vsem njegovim sovražnikom si storil, da se veselijo.
Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
43 Obrnil si tudi ostrino njegovega meča in ga nisi naredil, da se zoperstavi v bitki.
Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
44 Njegovi slavi si storil, da preneha in njegov prestol si vrgel na tla.
Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
45 Dneve njegove mladosti si skrajšal. Pokril si ga s sramoto. (Sela)
Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)
46 Doklej, Gospod? Se hočeš skrivati na veke? Bo tvoj bes gorel kakor ogenj?
Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
47 Spomni se, kako kratek je moj čas. Zakaj si vse ljudi naredil zaman?
Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
48 Kateri človek je, kdor živi in ne bo videl smrti? Ali bo svojo dušo osvobodil pred roko groba? (Sela) (Sheol h7585)
Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? (Sela) (Sheol h7585)
49 Gospod, kje so tvoje prejšnje ljubeče skrbnosti, katere v svoji resnici prisegaš Davidu?
Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
50 Spomni se, Gospod, graje svojih služabnikov; kako v svojih prsih nosim grajo vseh mogočnih ljudi,
Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
51 s čimer so grajali tvoji sovražniki, oh Gospod, s čimer so grajali stopinje tvojega maziljenca.
Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
52 Blagoslovljen bodi Gospod na vékomaj. Amen in Amen.
Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!
