Psalmi 38
1 Oh Gospod, ne oštevaj me v svojem besu niti me ne karaj v svojem silnem nezadovoljstvu.
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Kajti tvoje puščice trdno tičijo v meni in tvoja roka me boleče pritiska.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Zaradi tvoje jeze na mojem mesu ni zdravja niti ni v mojih kosteh zaradi mojega greha nobenega počitka.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Kajti moje krivičnosti so presegle mojo glavo, kakor težko breme so zame pretežke.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Moje rane zaudarjajo in so okužene zaradi moje nespametnosti.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Zaskrbljen sem, silno sem sklonjen, ves dan hodim in žalujem.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Kajti moja ledja so napolnjena z gnusno boleznijo in zdravja ni na mojem mesu.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Slaboten sem in boleče zlomljen, vpil sem zaradi nemira v svojem srcu.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Gospod, pred teboj je vse moje hrepenenje in moje stokanje ni skrito pred teboj.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Moje srce trepeta, moja moč me zapušča. Glede svetlobe mojih oči, je tudi ta odšla od mene.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Moji ljubi in moji prijatelji stojijo daleč stran od moje rane in moji sorodniki stojijo daleč stran.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Tudi tisti, ki mi strežejo po življenju, zame postavljajo zanke in tisti, ki iščejo mojo bolečino, govorijo pogubne stvari in si ves dan domišljajo prevare.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 Toda jaz, kakor gluh človek, nisem slišal in bil sem nem človek, ki ne odpira svojih ust.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Tako sem bil človek, ki ne sliši in v čigar ustih ni opominov.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Kajti vate zaupam, oh Gospod, ti boš uslišal, oh Gospod, moj Bog.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Kajti rekel sem: » Usliši me, da se ne bi sicer veselili nad menoj. Ko moje stopalo zdrsuje, se poveličujejo proti meni.«
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 Kajti pripravljen sem, da se zaustavim in moja bridkost je nenehno pred menoj.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 Kajti oznanil bom svojo krivičnost, žalosten bom zaradi svojega greha.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 Toda moji sovražniki so živi in oni so močni, in tisti, ki me krivično sovražijo, so pomnoženi.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 Tudi tisti, ki vračajo zlo za dobro, so moji nasprotniki, ker sledim stvari, ki je dobra.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Ne zapusti me, oh Gospod. Oh moj Bog, ne bodi daleč od mene.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Podvizaj se, da mi pomagaš, oh Gospod, rešitev moje duše.
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
