Psalmi 132
1 Gospod, spomni se Davida in vseh njegovih stisk,
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 kako je prisegel Gospodu in se zaobljubil mogočnemu Jakobovemu Bogu:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 »Zagotovo ne bom prišel v šotorsko svetišče svoje hiše niti šel gor v svojo posteljo,
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 svojim očem ne bom dal spanja ali dremanja svojim vekam,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 dokler ne najdem kraja za Gospoda, prebivališča za mogočnega Jakobovega Boga.«
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Glej, slišali smo o tem v Efráti, našli smo to na gozdnih poljih.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Šli bomo v njegova šotorska svetišča, oboževali bomo ob njegovi pručki.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Vstani, oh Gospod, v svoj počitek, ti in skrinja tvoje moči.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Naj bodo tvoji duhovniki oblečeni s pravičnostjo in tvoji sveti naj vzklikajo od veselja.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Zaradi svojega služabnika Davida ne obrni obličja proč od svojega maziljenca.
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Gospod je Davidu prisegel z resnico; ne bo se odvrnil od nje: »Od sadu tvojega telesa bom postavil na tvoj prestol.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Če se bodo tvoji otroci držali moje zaveze in mojega pričevanja, ki jih ga bom jaz učil, bodo tudi njihovi otroci sedeli na tvojem prestolu na vékomaj.«
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Kajti Gospod je izbral Sion; zaželel si ga je za svoje prebivališče.
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 »To je moj počitek na veke; tu bom prebival, ker sem si ga zaželel.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Obilno bom blagoslavljal njegovo preskrbo, njegove uboge bom nasičeval s kruhom.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Prav tako bom njegove duhovnike oblekel z rešitvijo duš in njegovi sveti bodo glasno vzklikali od veselja.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Tam bom storil Davidovemu rogu, da vzbrsti; odredil sem svetilko za svojega maziljenca.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Njegove sovražnike bom oblekel s sramoto, toda na njem samem bo cvetela njegova krona.«
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
