Psalmi 129

1 Pogosto so me prizadeli od moje mladosti, naj sedaj reče Izrael,

Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

2 pogosto so me prizadeli od moje mladosti, vendar niso prevladali zoper mene.

he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 Orači so orali na mojem hrbtu; svoje brazde so naredili dolge.

Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

4 Gospod je pravičen; razsekal je vrvi zlobnih.

Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Naj bodo zbegani in obrnjeni nazaj vsi, ki sovražijo Sion.

Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

6 Naj bodo kakor trava na hišnih strehah, ki ovene preden zraste,

Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 s čimer kosec ne napolni svoje roke niti kdor veže snope svojega naročja.

josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

8 [Naj] niti tisti, ki gredo mimo, ne rečejo: »Nad vami naj bo Gospodov blagoslov. Blagoslavljamo vas v Gospodovem imenu.«

Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."