Psalmi 104
1 Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša. Oh Gospod, moj Bog, ti si tako velik, oblečen si s častjo in veličanstvom.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Ki se pokrivaš s svetlobo kakor z obleko, ki razteguješ nebo kakor zaveso.
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Ki polagaš bruna svojih sob v vodah, ki delaš oblake [za] svoj bojni voz, ki hodiš na perutih vetra.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Ki svoje angele delaš za duhove, svoje služabnike za goreč ogenj.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Ki polagaš temelje zemlji, da na veke ne bo odstranjena.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Pokrivaš jo z globinami kakor z obleko; vode stojijo nad gorami.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 Ob tvojem oštevanju so zbežale, ob glasu tvojega groma so odhitele.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Gredo gor po gorah, gredo dol po dolinah, na kraj, ki si ga ti osnoval zanje.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Postavil si mejo, da je ne morejo prečkati, da se ponovno ne obrnejo in ne pokrijejo zemlje.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 On izvire pošilja v doline, ki tečejo med hribi.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Dajejo piti vsaki poljski živali, divji osli si gasijo žejo.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Poleg njih bo perjad neba, ki žvrgoli med mladikami, imela svoje prebivališče.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Iz svojih sob namaka hribe; zemlja je nasičena s sadom tvojih del.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Travi povzroča, da raste za živino in zelišče za služenje človeku, da lahko obrodi hrano iz zemlje
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 in vino, da razveseljuje človekovo srce in olje, da njegovemu obrazu stori, da zasveti in kruh, ki utrjuje človekovo srce.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Gospodova drevesa so polna soka, libanonske cedre, ki jih je posadil,
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 kjer si ptice pletejo svoja gnezda; glede štorklje, so ciprese njena hiša.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 Visoki hribi so zatočišče za divje koze in skale za kunce.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Luno je določil za obdobja, sonce pozna svoje zahajanje.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Delaš temo in je noč, ko vse gozdne živali lazijo naprej.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Mladi levi rjovejo za svojim plenom in iščejo svojo hrano od Boga.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Sonce vzhaja, zberejo se skupaj in se zleknejo v svoje brloge.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Človek hodi naprej k svojemu delu in k svojemu trudu do večera.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Oh Gospod, kako mnogotera so tvoja dela! V modrosti si jih vsa naredil; zemlja je polna tvojih bogastev.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Tako je to veliko in široko morje, v katerem so brezštevilne plazeče stvari, tako majhne kakor velike živali.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Tam se vozijo ladje, tam je ta leviatán, ki si ga naredil, da se igra v njem.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Vsi ti čakajo nate, da jim lahko daš njihovo hrano v pravšnjem obdobju.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 To jim daješ, pobirajo; odpiraš svojo roko, nasičujejo se z dobrim.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Skrivaš svoj obraz, preplašijo se; jemlješ njihov dih, poginejo in se vrnejo k svojemu prahu.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Svojega duha pošiljaš naprej, ustvarjeni so; in obnavljaš obličje zemlje.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Gospodova slava bo vztrajala na veke. Gospod se bo veselil v svojih delih.
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Gleda na zemljo in ta se trese; dotika se hribov in se kadijo.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Dokler živim, bom prepeval Gospodu; dokler imam svoj obstoj, bom prepeval hvalo svojemu Bogu.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Moje premišljevanje o njem bo prijetno; veselil se bom v Gospodu.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Naj bodo grešniki použiti z zemlje in naj zlobnega ne bo več. Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša. Hvalite Gospoda.
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
