Psalmi 104
1 Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša. Oh Gospod, moj Bog, ti si tako velik, oblečen si s častjo in veličanstvom.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 Ki se pokrivaš s svetlobo kakor z obleko, ki razteguješ nebo kakor zaveso.
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Ki polagaš bruna svojih sob v vodah, ki delaš oblake [za] svoj bojni voz, ki hodiš na perutih vetra.
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Ki svoje angele delaš za duhove, svoje služabnike za goreč ogenj.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Ki polagaš temelje zemlji, da na veke ne bo odstranjena.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Pokrivaš jo z globinami kakor z obleko; vode stojijo nad gorami.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 Ob tvojem oštevanju so zbežale, ob glasu tvojega groma so odhitele.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Gredo gor po gorah, gredo dol po dolinah, na kraj, ki si ga ti osnoval zanje.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Postavil si mejo, da je ne morejo prečkati, da se ponovno ne obrnejo in ne pokrijejo zemlje.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 On izvire pošilja v doline, ki tečejo med hribi.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 Dajejo piti vsaki poljski živali, divji osli si gasijo žejo.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Poleg njih bo perjad neba, ki žvrgoli med mladikami, imela svoje prebivališče.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Iz svojih sob namaka hribe; zemlja je nasičena s sadom tvojih del.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Travi povzroča, da raste za živino in zelišče za služenje človeku, da lahko obrodi hrano iz zemlje
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 in vino, da razveseljuje človekovo srce in olje, da njegovemu obrazu stori, da zasveti in kruh, ki utrjuje človekovo srce.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Gospodova drevesa so polna soka, libanonske cedre, ki jih je posadil,
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 kjer si ptice pletejo svoja gnezda; glede štorklje, so ciprese njena hiša.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Visoki hribi so zatočišče za divje koze in skale za kunce.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Luno je določil za obdobja, sonce pozna svoje zahajanje.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Delaš temo in je noč, ko vse gozdne živali lazijo naprej.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Mladi levi rjovejo za svojim plenom in iščejo svojo hrano od Boga.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Sonce vzhaja, zberejo se skupaj in se zleknejo v svoje brloge.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Človek hodi naprej k svojemu delu in k svojemu trudu do večera.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Oh Gospod, kako mnogotera so tvoja dela! V modrosti si jih vsa naredil; zemlja je polna tvojih bogastev.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Tako je to veliko in široko morje, v katerem so brezštevilne plazeče stvari, tako majhne kakor velike živali.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Tam se vozijo ladje, tam je ta leviatán, ki si ga naredil, da se igra v njem.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 Vsi ti čakajo nate, da jim lahko daš njihovo hrano v pravšnjem obdobju.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 To jim daješ, pobirajo; odpiraš svojo roko, nasičujejo se z dobrim.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Skrivaš svoj obraz, preplašijo se; jemlješ njihov dih, poginejo in se vrnejo k svojemu prahu.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Svojega duha pošiljaš naprej, ustvarjeni so; in obnavljaš obličje zemlje.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Gospodova slava bo vztrajala na veke. Gospod se bo veselil v svojih delih.
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Gleda na zemljo in ta se trese; dotika se hribov in se kadijo.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Dokler živim, bom prepeval Gospodu; dokler imam svoj obstoj, bom prepeval hvalo svojemu Bogu.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Moje premišljevanje o njem bo prijetno; veselil se bom v Gospodu.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Naj bodo grešniki použiti z zemlje in naj zlobnega ne bo več. Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša. Hvalite Gospoda.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
