Psalmi 102
1 Usliši mojo molitev, oh Gospod in moje vpitje naj pride do tebe.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Svojega obraza ne skrivaj pred menoj na dan, ko sem v stiski; nagni k meni svoje uho. Na dan, ko kličem, mi naglo odgovori.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Kajti moji dnevi so použiti kakor dim in moje kosti so sežgane kakor ognjišče.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Moje srce je prizadeto in ovenelo kakor trava, tako da pozabljam jesti svoj kruh.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Zaradi glasu mojega stokanja se moje kosti lepijo na mojo kožo.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Podoben sem pelikanu iz divjine; podoben sem sovi v puščavi.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Bedim in sem kakor vrabec sam na strehi.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Moji sovražniki me ves dan grajajo in tisti, ki so besni name, prisegajo zoper mene.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Kajti pepel sem jedel kakor kruh in svojo pijačo sem mešal z jokom,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 zaradi tvojega ogorčenja in tvojega besa, kajti vzdignil si me in me vrgel dol.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Moji dnevi so kakor senca, ki se zmanjšuje in izsušen sem kakor trava.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Toda ti, oh Gospod, boš ostal na veke in tvoj spomin vsem rodovom.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Vstal boš in imel usmiljenje do Siona, kajti čas, da mu [izkažeš] naklonjenost, da, določeni čas je prišel.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Kajti tvoji služabniki uživajo v njegovih kamnih in so naklonjeni njegovemu prahu.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Tako se bodo pogani bali Gospodovega imena in vsi kralji zemlje tvoje slave.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Ko bo Gospod zgradil Sion, se bo prikazal v svoji slavi.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Upošteval bo molitev revežev in ne bo preziral njihove molitve.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 To bo zapisano za prihajajoči rod; in ljudstvo, ki bo ustvarjeno, bo hvalilo Gospoda.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Kajti on je pogledal dol iz višine svojega svetišča, z nebes je Gospod pogledal zemljo,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 da usliši stokanje jetnika, da osvobodi tiste, ki so določeni za smrt,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 da oznani Gospodovo ime na Sionu in njegovo hvalo v Jeruzalemu,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 ko se zberejo skupaj ljudstva in kraljestva, da služijo Gospodu.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Oslabil je mojo moč na poti, skrajšal je moje dneve.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Rekel sem: »Oh moj Bog, ne odstrani me v sredi mojih dni; tvoja leta so skozi vse rodove.«
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Od davnine si položil temelj zemlji in nebo je delo tvojih rok.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ta [dva] bosta izginila, toda ti boš ostal. Da, vsa se bosta postarala kakor obleka; zamenjal ju boš kakor suknjo in bosta zamenjani,
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 toda ti si isti in tvoja leta ne bodo imela konca.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Otroci tvojih služabnikov bodo nadaljevali in njihovo seme bo utrjeno pred teboj.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
