Pregovori 29
1 Tisti, ki je pogosto grajan, otrjuje svoj vrat; nenadoma bo uničen in to brez rešitve.
Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
2 Kadar so pravični na oblasti, se ljudstvo veseli, toda kadar zlobni rojevajo pravila, ljudstvo žaluje.
Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
3 Kdorkoli ljubi modrost, razveseljuje svojega očeta, toda kdor se zadržuje s pocestnicami, zapravlja svoje imetje.
Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
4 Kralj s sodbo vzpostavlja deželo, toda kdor sprejema darila, jo prevrača.
Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
5 Človek, ki laska svojemu bližnjemu, razpenja mrežo za njegova stopala.
Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
6 V prestopku hudobneža je zanka, toda pravični prepeva in se veseli.
Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
7 Pravični preudarja stvar ubogega, toda zlobni se na to ne ozira.
Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
8 Posmehljivci mesto privedejo v zanko, toda modri možje odvrnejo bes.
Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
9 Če se moder človek prička z nespametnim človekom, bodisi besni ali se smeje, tam ni počitka.
Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
10 Krvoločnež sovraži poštenega, toda pravični išče njegovo dušo.
Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
11 Bedak izreka vse svoje mišljenje, toda moder človek ga zadrži za pozneje.
Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
12 Če vladar prisluhne lažem, so vsi njegovi služabniki zlobni.
Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
13 Ubog in varljiv človek se skupaj srečata; Gospod razsvetljuje oči obeh.
Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
14 Kralju, ki zvesto sodi ubogega, bo njegov prestol utrjen na veke.
Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
15 Palica in opomin dajeta modrost, toda otrok, prepuščen samemu sebi, svoji materi prinaša sramoto.
Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
16 Kadar so zlobni pomnoženi, narašča prestopek, toda pravični bodo videli njihov padec.
Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
17 Grajaj svojega sina in dal ti bo počitek; da, tvoji duši bo dal veselje.
Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
18 Kjer ni videnja ljudstvo propada, toda kdor se drži postave, je srečen.
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
19 Služabnik ne bo grajan z besedami; kajti čeprav razume, ne bo odgovoril.
Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
20 Vidiš človeka, ki je nagel v svojih besedah? Več upanja je za bedaka kakor zanj.
Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Kdor svojega služabnika od otroških let prefinjeno vzgaja, mu bo končno postal njegov sin.
Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
22 Jezen človek razvnema prepir, besen človek pa je obilen v prestopku.
Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
23 Človekov ponos ga bo ponižal, toda spoštovanje bo podpiralo ponižnega v duhu.
Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
24 Kdorkoli je družabnik s tatom, sovraži svojo lastno dušo; sliši preklinjanje, pa tega ne razkriva.
Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
25 Strah pred človekom prinaša zanko, toda kdorkoli svoje trdno upanje polaga v Gospoda, bo varen.
Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
26 Mnogi iščejo vladarjevo naklonjenost, toda sodba vsakega človeka prihaja od Gospoda.
Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27 Nepravičen človek je ogabnost pravičnemu in kdor je na svoji poti pošten, je ogabnost zlobnemu.
Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
