Pregovori 1
1 Pregovori Salomona, Davidovega sina, Izraelovega kralja,
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
2 da bi spoznali modrost in poučevanje, da bi zaznali besede razumevanja,
viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3 da bi sprejeli poučevanje modrosti, pravice, sodbe in nepristranskost;
taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
4 da bi dali premetenost preprostemu, mladeniču spoznanje in preudarnost.
mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
5 Moder človek bo slišal in bo povečal učenje in razumen človek se bo dokopal k modrim nasvetom,
Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
6 da bo razumel pregovor in razlago, besede modrih in njihove temne izreke.
ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
7 Strah Gospodov je začetek spoznanja, toda bedaki prezirajo modrost in poučevanje.
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
8 Moj sin, prisluhni poučevanju svojega očeta in ne zapusti postave svoje matere,
Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9 kajti ona bosta ornament milosti tvoji glavi in verižici okoli tvojega vratu.
sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10 Moj sin, če te grešniki privabljajo, ne privoli.
Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
11 Če rečejo: »Pridi z nami, v zasedi prežimo na kri, brez razloga se tajno pritajimo za nedolžnega,
Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
13 Našli bomo vse dragoceno imetje, svoje hiše bomo napolnili z ukradenim blagom.
me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
14 Svoj žreb vrzi med nas, vsi imejmo eno mošnjo.«
heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
15 Moj sin, ne hodi z njimi na pot, svoje stopalo zadrži pred njihovo stezo,
Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
16 kajti njihova stopala tečejo k zlu in hitijo, da prelijejo kri.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17 Zagotovo je zaman razprostrta mreža v očeh katerekoli ptice.
Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
18 In oni prežijo v zasedi na svojo lastno kri, tajno se pritajijo za svoja lastna življenja.
omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
19 Takšne so poti vsakega, ki je pohlepen dobička, ki odvzema življenje svojim lastnikom.
Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
20 Modrost kliče zunaj, svoj glas izreka na ulicah,
Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
21 kliče na glavnem kraju vrveža, v odprtinah velikih vrat, v mestu izreka svoje besede, rekoč:
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
22 »Doklej boste, vi topi, ljubili topost? In se posmehljivci razveseljevali v svojem posmehovanju in bedaki sovražili spoznanje?
Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23 Obrnite se na moj opomin. Glejte, na vas bom izlila svojega duha, razglašala vam bom svoje besede.
Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
24 Ker sem klicala, pa ste odklonili, iztegovala sem svojo roko, pa noben človek ni upošteval,
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
25 temveč ste zaničevali vse moje svetovanje in niste hoteli mojega opomina,
vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
26 se bom tudi jaz smejala ob vaši katastrofi, zasmehovala bom, ko pride vaš strah,
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
27 ko prihaja vaš strah kakor opustošenje in vaše uničenje kakor vrtinčast veter, ko nad vas prihajata tegoba in tesnoba.
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
28 Tedaj se bodo obračali name, toda ne bom jim odgovorila, iskali me bodo zgodaj, toda ne bodo me našli,
Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
29 ker so sovražili spoznanje in niso izbrali strahu Gospodovega.
Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
30 Ničesar niso hoteli od mojega nasveta. Prezirali so vsak moj opomin.
eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
31 Zato bodo jedli od sadu svoje lastne poti in napolnjeni bodo s svojimi lastnimi naklepi.
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
32 Kajti odvračanje od preprostosti jih bo ubilo in uspevanje bedakov jih bo uničilo.
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
33 Toda kdorkoli me posluša, bo varno prebival in bo miren pred strahom zla.«
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
