Žalostinke 3
1 Jaz sem človek, ki je videl stisko s palico njegovega besa.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Vodil me je in me privedel v temo, toda ne v svetlobo.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Zagotovo je obrnjen zoper mene; svojo roko je obračal zoper mene ves dan.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Postaral je moje meso in mojo kožo, zlomil je moje kosti.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Zidal je zoper mene in me obdal z žolčem in muko.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Postavil me je v temne kraje, kakor tiste, ki so mrtvi od davnine.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Ogradil me je naokoli, da ne morem priti ven. Mojo verigo je naredil težko.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Tudi ko jokam in vpijem, on ustavlja mojo molitev.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Moje steze je obdal s klesanim kamnom, moje poti je storil sprijene.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Bil mi je kakor medved, ki preži v zasedi in kakor lev na skrivnih krajih.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Moje poti je obrnil vstran in me raztrgal. Naredil me je zapuščenega.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Upognil je svoj lok in me postavil kakor tarčo za puščico.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Puščicam svojega tula je storil, da vstopijo v mojo notranjost.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Bil sem v posmeh vsemu svojemu ljudstvu in ves dan njihova pesem.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Nasičeval me je z grenkobo, opijanjal me je s pelinom.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Prav tako je moje zobe zlomil z ostrimi kamni, pokril me je s pepelom.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Mojo dušo si odstranil daleč stran od miru. Pozabil sem uspevanje.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Rekel sem: »Moja moč in moje upanje je izginilo od Gospoda,
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 spominjajoč se moje stiske in moje bede, pelina in žolča.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Moja duša jih ima še vedno v spominu in je ponižana v meni.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 To si ponovno kličem v svoj um, zato imam upanje.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 To je od Gospodovih milosti, da nismo použiti, ker njegova sočutja ne odnehajo.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Ta so nova vsako jutro. Velika je tvoja zvestoba.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Gospod je moj delež, pravi moja duša, zato bom upal vanj.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Gospod je dober vsem tistim, ki čakajo nanj; duši, ki ga išče.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Dobro je, da bi človek upal in tiho čakal na Gospodovo rešitev duše.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Dobro je za človeka, da nosi jarem v svoji mladosti.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Sedi sam in molči, ker ga je nosil na sebi.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Svoja usta polaga v prah, morda bi bilo lahko še upanje.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Svoje lice daje tistemu, ki ga udarja, napolnjen je z grajo.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Kajti Gospod ne bo zavrgel na veke,
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 toda čeprav je povzročil žalost, bo vendar imel sočutje glede na množico svojih usmiljenj.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Kajti on ni voljan prizadeti niti užalostiti človeških otrok.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Da bi pod svojimi stopali zdrobil vse jetnike zemlje,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 da bi odvrnil človekovo pravico pred obrazom Najvišjega,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 da človeka spodkoplje v njegovi pravdi, [tega] Gospod ne odobrava.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Kdo je tisti, ki pravi in se to zgodi, ko Gospod tega ne zapove?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Iz ust Najvišjega ne izhaja zlo in dobro?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Zakaj se živeči človek pritožuje, človek zaradi kaznovanja svojih grehov?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Preiščimo in preizkusimo svoje poti in se ponovno obrnimo h Gospodu.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Vzdignimo svoja srca s svojimi rokami k Bogu v nebesih.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Pregrešili smo se in uprli. Ti nisi oprostil.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Pokril si [nas] s svojo jezo in nas preganjal. Umoril si, nisi se usmilil.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Pokril si se z oblakom, da naša molitev ne bi šla skozi.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Naredil si nas kakor izvržek in zavrnitev v sredi ljudstev.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Vsi naši sovražniki so odprli svoja usta zoper nas.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Strah in zanka sta prišla nad nas, opustošenje in uničenje.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Moje oko teče navzdol z rekami voda, zaradi uničenja hčere mojega ljudstva.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Moje oko se izliva in ne preneha, brez kakršnegakoli predaha,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 dokler Gospod ne pogleda dol in ne pogleda iz nebes.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Moje oko prizadeva moje srce, zaradi vseh hčera mojega mesta.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Moji sovražniki so me boleče preganjali kakor ptico, brez vzroka.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Moje življenje so odsekali v grajski ječi in name vrgli kamen.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Vode so mi tekle čez glavo; potem sem rekel: »Odsekan sem.«
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Klical sem k tvojemu imenu, oh Gospod, iz globine grajske ječe.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Slišal si moj glas. Ne skrivaj svojega ušesa ob mojem dihanju, ob mojem klicu.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Priteguješ me na dan, ko sem klical k tebi. Ti praviš: »Ne boj se.«
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Oh Gospod, zagovarjal si pravde moje duše, odkupil si moje življenje.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Oh Gospod, videl si mojo krivico. Ti sodi mojo pravdo.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Videl si vse njihovo maščevanje in vse njihove zamisli zoper mene.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Slišal si njihovo grajo, oh Gospod in vse njihove zamisli zoper mene;
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 ustnice tistih, ki se vzdigujejo zoper mene in njihovo premišljevanje zoper mene ves dan.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Glej, njihovo usedanje in njihovo vzdigovanje; jaz sem njihova glasba.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Vrni jim povračilo, oh Gospod, glede na delo njihovih rok.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Daj jim bridkost srca, svoje prekletstvo nad njimi.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Preganjaj jih in jih uniči v jezi izpod Gospodovih nebes.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
