Job 9
1 Potem je Job odgovoril in rekel:
Job vastasi ja sanoi:
2 »Vem, to je tako res. Toda kako bi človek mogel biti pravičen z Bogom?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Če se hoče pričkati z njim, mu ne more odgovoriti eno od tisočih.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 On je moder v srcu in mogočen v moči; kdo se je utrdil zoper njega in je uspel?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Ki odstranja gore in ne vedo, ki jih prevrača v svoji jezi.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Ki trese zemljo iz njenega kraja in njeni stebri trepetajo.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Ki zapoveduje soncu in ta ne vzhaja in pečati zvezde.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Ki sam razprostira nebo in stopa po valovih morja.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Ki dela Arktur, Orion, Gostosevce in južne sobe.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Ki dela velike stvari neodkrite, da, in čudeže brez števila.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Glej! Hodi poleg mene, jaz pa ga ne vidim; gre tudi naprej, toda jaz ga ne zaznavam.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Glej, odvzema, kdo ga lahko ovira? Kdo mu bo rekel: ›Kaj delaš?‹
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Če Bog ne bo umaknil svoje jeze, se ponosni pomočniki sklonijo pod njim.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Kako mnogo manj bi mu jaz mogel odgovoriti in izbrati svoje besede, da razpravljam z njim?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Kateremu, čeprav bi bil pravičen, vendar ne bi mogel odgovoriti, temveč bi naredil ponižno prošnjo svojemu sodniku.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Če sem klical in mi je odgovoril, vendar ne bi verjel, da je prisluhnil mojemu glasu.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Kajti lomi me z viharjem in brez razloga množi moje rane.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Ne bo mi pustil, da zajamem sapo, temveč me napolnjuje z grenkobo.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Če govorim o moči, glej, on je močan, če pa o sodbi, kdo mi bo določil čas zagovarjanja?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Če jaz sebe opravičim, me bodo moja lastna usta obsodila. Če rečem: ›Jaz sem popoln, ‹ se bo izkazalo, da sem sprevržen.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Čeprav bi bil popoln, vendar ne bi poznal svoje duše; preziral bi svoje življenje.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 To je ena stvar, zato sem rekel to: ›On uničuje popolnega in zlobnega.‹
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Če nadloga nenadoma ubije, se bo posmehoval ob sojenju nedolžnih.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Zemlja je dana v roko zlobnega. On zakriva obličja njenih sodnikov. Če ne, kje in kdo je on?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Torej moji dnevi so hitrejši kakor tekač. Odletijo proč, ničesar dobrega ne vidijo.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Minili so kakor nagle ladje, kakor orel, ki hiti k plenu.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Če rečem: ›Pozabil bom svojo pritožbo, prenehal bom s svojo potrtostjo in se potolažil, ‹
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 se bojim vseh svojih bridkosti, vem, da me ne boš imel za nedolžnega.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Če sem zloben, zakaj se potem trudim zaman?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Če se umijem s snežnico in svoje roke naredim čiste kot še nikoli,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 me boš vendar pahnil v jarek in moja lastna oblačila me bodo prezirala.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Kajti on ni človek, kakor sem jaz, da bi mu odgovoril in bi skupaj prišla na sodbo.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Niti ni tukaj kakršnegakoli razsodnika med nama, da bi lahko svojo roko položil na naju oba.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Naj svojo palico vzame od mene in naj me njegov strah ne straši.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Potem bi govoril in se ga ne bi bal, toda z menoj ni tako.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
