Job 6
1 Toda Job je odgovoril in rekel:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 »Oh, da bi bila moja žalost temeljito stehtana in moja katastrofa skupaj položena na tehtnico!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Kajti sedaj bi bila ta težja kakor morski pesek. Zato so moje besede požrte.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Kajti puščice Vsemogočnega so znotraj mene, njihov strup vpija mojega duha. Strahote od Boga se postrojujejo zoper mene.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Mar divji osel riga, kadar jé travo? Mar muka vol nad svojo krmo?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Mar se lahko to, kar je neokusno, jé brez soli? Ali je sploh kaj okusa v jajčnem beljaku?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Stvari, ki se jih moja duša ni hotela dotikati, so kakor moja hrana žalosti.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Oh, da bi lahko imel svojo zahtevo in da bi mi Bog zagotovil stvar, po kateri hrepenim!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 Celo da bi to ugajalo Bogu, da me uniči, da bi popustil svojo roko in me odrezal!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Potem bi vendar imel tolažbo; da, otrdil bi se v bridkosti. Naj mi ne prizanese, kajti nisem prikrival besed Svetega.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Kaj je moja moč, da bi upal? Kaj je moj konec, da bi podaljšal svoje življenje?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Mar je moja moč moč kamnov? Ali je moje meso iz brona?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Mar ni moja pomoč v meni? In ali je modrost popolnoma pregnana od mene?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Tistemu, ki peša, naj bi bilo izkazano usmiljenje od njegovega prijatelja, toda on zapušča strah Vsemogočnega.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Moji bratje so varljivo postopali kakor potok in kakor tok potokov so prešli,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 ki so potemneli zaradi razloga ledu in na katerih je skrit sneg.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Kadar se ogrejejo, izginejo. Ko je vroče, so použiti iz svojega kraja.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Steze njihove poti so obrnjene stran; gredo v nič in izginejo.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Krdela iz Temá so gledala, skupine iz Sabe so čakale nanje.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Zbegani so bili, ker so upali. Prišli so tja in bili osramočeni.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Kajti sedaj ste nič, vidite moje zavračanje in ste prestrašeni.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Mar sem rekel: ›Prinesite k meni?‹ ali ›Dajte mi nagrado iz svojega imetja?‹
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 ali: ›Osvobodite me pred sovražnikovo roko?‹ ali ›Odkupite med pred roko mogočnega?‹
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Účite me in držal bom svoj jezik in dajte mi razumeti, kje sem se motil.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Kako prepričljive so prave besede! Toda kaj vaše razpravljanje ošteva?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Mar si domišljate, da grajate besede in govore tistega, ki je obupan, ki so kakor veter?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Da, vi nadvladate osirotelega in kopljete jamo za svojega prijatelja.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Zdaj torej bodite zadovoljni. Poglejte name, kajti to vam je očitno, če lažem.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Vrnite se, prosim vas, naj to ne bo krivičnost. Da, ponovno se vrnite, moja pravičnost je v tem.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Mar je na mojem jeziku krivičnost? Ne more moj okus razločevati sprevrženih stvari?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
