Job 41
1 Zmoreš s kavljem izvleči leviatána? Ali njegov jezik z vrvico, ki jo spuščaš dol?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Ali lahko zatakneš kavelj v njegov nos? Ali njegovo čeljust prebodeš z [ribiško] ostjo.
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Mar ti bo delal mnoge ponižne prošnje? Ti bo govoril nežne besede?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Bo sklenil zavezo s teboj? Ga boš vzel za služabnika na veke?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Se boš igral z njim kakor s ptico? Ali ga hočeš zvezati za svoje dekle?
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 Ali bodo družabniki iz njega naredili gostijo? Ga bodo razdelili med trgovce?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Lahko njegovo kožo napolniš z bodečimi žicami? Ali njegovo glavo z ribjimi sulicami?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Svojo roko položi nanj, spomni se bitke, ne stori tega ponovno.
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 Glej, njegovo upanje je zaman. Ali ne bo nekdo vržen dol, celo ko ga zagleda?
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 Nihče ni tako pogumen, da bi si ga drznil razvneti. Kdo je potem zmožen stati pred menoj?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Kdo mi je preprečil, da bi mu poplačal? Karkoli je pod celotnim nebom, je moje.
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 Ne bom prikril njegovih delov, niti njegove moči, niti njegovega lepega razmerja.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Kdo lahko odkrije obraz njegove obleke? Ali kdo lahko pride k njemu, s svojo dvojno uzdo?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 Kdo lahko odpre vrata njegovega obraza? Njegovi zobje na vsaki strani so strašni.
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 Njegove luske so njegov ponos, skupaj spete kakor z ozkim pečatom.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 Ena je blizu druge, da zrak ne more priti mednju.
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 Združene so druga z drugo, držijo se skupaj, da ne morejo biti ločene.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 Ob njegovem kihanju sije svetloba in njegove oči so podobne jutranjim vekam.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 Iz njegovih ust izhajajo plameni in iskre se sipljejo ven.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 Iz njegovih nosnic gre dim kakor iz vrelega lonca ali kotla.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 Njegov dih prižge ogorke in plamen izhaja iz njegovih ust.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 V njegovem vratu ostaja moč in bridkost je pred njim spremenjena v radost.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 Luskine njegovega mesa so združene skupaj. V sebi so trdne, ne morejo se omajati.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 Njegovo srce je čvrsto kakor kamen. Da, tako trdo kakor košček spodnjega mlinskega kamna.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 Ko se vzdiguje, so mogočni prestrašeni. Zaradi zlomov se očiščujejo.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 Meč tistega, ki seže proti njemu, ne more obstati, niti sulica, niti puščica, niti brezrokavna verižna srajca.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 Železo ceni kakor slamo in bron kakor trohnel les.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 Puščica ga ne more spraviti v beg. Kamni iz prače so mu spremenjeni v strnišče.
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 Puščice so štete kakor strnišče. Smeji se ob tresenju sulice.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Ostro kamenje je pod njim. Po blatu razširja ostre koničaste stvari.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 Globinam napravlja, da vrejo kakor lonec. Morje dela podobno loncu mazila.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 On dela stezo, da sije za njim. Nekdo bi mislil, da bo globina osivela.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 Na zemlji ni njemu podobnega, ki je narejen brez strahu.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 Gleda vse visoke stvari. Kralj je nad vsemi ponosnimi otroki.«
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
