< Job 32 >

1 Tako so ti trije možje prenehali odgovarjati Jobu, ker je bil pravičen v svojih lastnih očeh.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Potem je bil vžgan bes Elihúja, Barahélovega sina, Buzéjca iz Rámovega rodu. Njegov bes je bil vžgan zoper Joba, ker je sebe bolj opravičeval kakor Boga.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Tudi zoper njegove tri prijatelje je bil vžgan njegov bes, ker niso našli nobenega odgovora, pa so vendar obsodili Joba.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Torej Elihú je čakal, dokler Job ni spregovoril, ker so bili starejši kakor on.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Ko je Elihú videl, da ni bilo nobenega odgovora v ustih teh treh mož, je bil potem vžgan njegov bes.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Elihú, Barahélov sin, Buzéjec, je odgovoril in rekel: »Jaz sem mlad, vi pa ste zelo stari, zato sem bil prestrašen in se vam nisem drznil pokazati svojega mnenja.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Rekel sem: ›Dnevi naj bi spregovorili in množica let naj bi učila modrost.‹
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Toda v človeku je duh. Navdih Vsemogočnega jim daje razumevanje.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Veliki možje niso vedno modri niti ostareli ne razumejo sodbe.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Zato sem rekel: ›Prisluhnite mi. Tudi jaz bom pokazal svoje mnenje.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Glejte, čakal sem na vaše besede, prisluhnil sem vašim razlogom, medtem ko ste iskali, kaj bi rekli.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Da, prisluhnil sem vam in glejte nikogar izmed vas ni bilo, da prepriča Joba ali da odgovori njegovim besedam,
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 da ne bi rekli: ›Pridobili smo modrost. Bog ga suva dol, ne človek.‹
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Torej svojih besed ni usmeril zoper mene niti mu ne bom odgovoril z vašimi govori.«
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Bili so osupli, niso več odgovarjali. Prenehali so govoriti.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Ko sem čakal (kajti niso govorili, temveč mirno stali in niso več odgovarjali),
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 sem rekel: »Tudi jaz bom odgovoril svoj del, tudi jaz bom pokazal svoje mišljenje.
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Kajti poln sem stvari, duh znotraj mene me sili.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Glejte, moj trebuh je kakor vino, ki nima oddušnika. Pripravljeno je, da poči kakor novi mehovi.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Govoril bom, da bom lahko osvežen. Odprl bom svoje ustnice in odgovoril.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 Ne pustite mi, prosim vas, sprejeti obličja kateregakoli moža niti mi ne pustite, da dajem laskave nazive človeku.
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 Kajti ne znam dajati laskavih nazivov. Če bi tako počel, bi me moj stvarnik hitro odvedel.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

< Job 32 >