Job 3
1 Po tem je Job odprl svoja usta in preklel svoj dan.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Job je spregovoril in rekel:
Job lausui ja sanoi:
3 »Naj izgine dan, na katerega sem bil rojen in noč, v kateri je bilo rečeno: ›Tukaj je spočet fantek.‹
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Naj bo ta dan tema. Naj ga Bog od zgoraj ne upošteva niti naj svetloba ne sije nad njim.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Naj ga tema in smrtna senca omadežujeta. Naj oblak prebiva nad njim. Naj ga straši črnina dneva.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Glede tiste noči naj se je polasti tema. Naj ta ne bo pridružena dnevom leta, naj ta ne pride v število mesecev.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Glej, naj bo ta noč osamljena, naj noben radosten glas ne pride vanjo.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Naj jo prekolnejo tisti, ki preklinjajo dan, ki so pripravljeni dvigniti svoje žalovanje.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Naj bodo zvezde njene polteme temne; naj oprezujejo za svetlobo, toda nimajo nobene niti naj ne zagledajo jutranjega svitanja,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 ker ta ni zaprla vrat maternice moje matere niti pred mojimi očmi ni skrila bridkosti.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Čemu nisem umrl v maternici? Zakaj nisem izročil duha, ko sem prišel iz trebuha?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Zakaj sem bil [vzet na] kolena? Ali zakaj [na] prsi, da bi sesal?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Kajti sedaj bi mirno ležal in bi bil tiho; spal bi. Potem bi počival
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 s kralji in svetovalci zemlje, ki so zapuščene kraje gradili zase,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 ali s princi, ki so imeli zlato, ki so svoje hiše napolnjevali s srebrom,
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 ali ne bi bil kakor prezgodnji porod, kakor otročiči, ki nikoli niso videli svetlobe.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Tam zlobni odnehajo od nadlegovanja in tam bodo izmučeni pri počitku.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Tam jetniki počivajo skupaj. Oni ne poslušajo glasu zatiralca.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Majhni in veliki so tam in služabnik je prost pred svojim gospodarjem.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Zakaj je svetloba dana tistemu, ki je v bedi in življenje zagrenjenemu v duši,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 ki hrepeni po smrti, toda ta ne prihaja in koplje za njo bolj kakor za skritimi zakladi,
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 ki se silno razveseljujejo in so veseli, ko lahko najdejo grob?
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Zakaj je svetloba dana možu, čigar pot je skrita in katerega je Bog ogradil?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Kajti moje vzdihovanje prihaja preden jem in moja rjovenja so izlita ven kakor vode.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Kajti stvar, ki sem se je silno bal, je prišla nadme in to, česar sem se bal, je prišlo k meni.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Nisem bil na varnem niti nisem imel počitka niti nisem bil tiho, vendar je težava prišla.«
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
