Job 15
1 Potem je odgovoril Elifáz Temánec in rekel:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 »Mar naj moder človek izreka prazno znanje in svoj trebuh napolnjuje z vzhodnikom?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Mar naj razpravlja z nekoristnim govorjenjem? Ali z govori, s katerimi ne more storiti ničesar dobrega?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Da, ti zametuješ strah in zadržuješ molitev pred Bogom.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Kajti tvoja usta izrekajo tvojo krivičnost in ti izbiraš jezik prebrisanega.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Tvoja lastna usta te obsojajo in ne jaz. Da, tvoje lastne ustnice pričujejo zoper tebe.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Mar si ti prvi človek, ki je bil rojen? Ali si bil narejen pred hribi?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Mar si slišal Božjo skrivnost? In ali sebi zadržuješ modrost?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Kaj ti veš, kar mi ne vemo? Kaj razumeš, česar ni v nas?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Z nami so sivolasi in zelo stari možje, precej starejši od tvojega očeta.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Ali so Božje tolažbe zate majhne? Je s teboj kakršnakoli skrita stvar?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Zakaj te tvoje srce odnaša? In ob čem tvoje oči mežikajo,
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 da svojega duha obračaš zoper Boga in takšnim besedam dopuščaš iziti iz svojih ust?
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Kaj je človek, da bi bil čist? In ta, ki je rojen iz ženske, da bi bil pravičen?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Glej, zaupanja ne polaga v svoje svete. Da, nebo ni čisto v njegovem pogledu.
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Kako mnogo bolj gnusen in umazan je človek, ki pije krivičnost kakor vodo?
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Pokazal ti bom, poslušaj me. To, kar sem videl, bom oznanil.
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 To, kar so modri možje povedali od svojih očetov in tega niso skrili,
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 katerim samim je bila dana zemlja in noben tujec ni šel med njimi.
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Zloben človek se muči z bolečino vse svoje dni in število let je skrito zatiralcu.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Grozen zvok je v njegovih ušesih. V uspevanju bo nadenj prišel uničevalec.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Ne verjame, da se bo vrnil iz teme in meč čaka nanj.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 Naokoli tava za kruhom, rekoč: ›Kje je?‹ Ve, da je ob njegovi roki pripravljen dan teme.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Stiska in tesnoba ga bosta preplašili. Prevladali bosta zoper njega kakor kralj, pripravljen na bitko.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Kajti svojo roko izteguje zoper Boga in se krepi zoper Vsemogočnega.
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 On steče nadenj, celó na njegov vrat, na debele izbokline njegovih ščitov,
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 ker svoj obraz pokriva s svojo mastnostjo in na svojih ledjih nabira sloje tolšče.
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 Prebiva v zapuščenih mestih in hišah, ki jih noben človek ne naseljuje, ki so pripravljene, da postanejo ruševine.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Ne bo bogat, niti se ne bo njegovo imetje nadaljevalo, niti svoje popolnosti na zemlji ne bo podaljšal.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Iz teme ne bo odšel. Plamen bo posušil njegove mladike in z dihom svojih ust bo odšel proč.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Kdor je zaveden naj ne zaupa v ničnost, kajti ničnost bo njegovo povračilo.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Dovršeno bo pred njegovim časom in njegova veja ne bo zelena.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Svoje nezrelo grozdje bo otresel kakor trta in svoj cvet bo odvrgel kakor oljka.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Kajti skupnost hinavcev bo zapuščena in ogenj bo použil šotore podkupovanja.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Spočenjajo vragolijo in rodijo ničnost in njihov trebuh pripravlja prevaro.«
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
