Job 14
1 Človek, ki je rojen iz ženske, je malo-dneven in poln težav,
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 poganja kakor cvet in je odtrgan, odleti tudi kakor senca in ne nadaljuje.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Mar odpiraš svoje oči nad takšnim in me s seboj vodiš na sodbo?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Kdo lahko privede čisto stvar iz nečiste? Niti en.
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Ker so njegovi dnevi določeni, je število njegovih mesecev s teboj; ti si določil njegove meje, ki jih ne more prestopiti.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Obrni se od njega, da lahko počiva, dokler svojega dneva ne bo dovršil kakor najemnik.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Kajti upanje je za drevo, če je posekano, da bo ponovno pognalo in da njegove nežne veje ne bodo odnehale.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Čeprav se njegova korenina v zemlji postara in njegov štor umre v zemlji,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 vendar preko vonja vode vzbrsti in požene veje kakor rastlina.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Toda človek umre in obleži. Da, človek izroči duha in kje je?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Kakor vode izhlapevajo iz morja in se poplava izsušuje in posuši,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 tako se človek uleže in ne vstane. Dokler ne bo več neba, se ne bodo prebudili niti ne bodo dvignjeni iz svojega spanja.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 Oh, da bi me hotel skriti v grob, da bi me varoval na skrivnem, dokler tvoj bes ne mine, da bi mi določil določeni čas in me spomnil! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Če človek umre, mar bo ponovno živel? Vse dni svojega določenega časa bom čakal, dokler ne pride moja sprememba.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Klical boš in jaz ti bom odgovoril; imel boš željo po delu svojih rok.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Kajti sedaj šteješ moje korake. Mar ne paziš nad mojim grehom?
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Moj prestopek je zapečaten v mošnji in ti zašiješ mojo krivičnost.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 Zagotovo padajoča gora pride v nič in skala je odstranjena iz svojega kraja.
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 Vode brusijo kamne. Ti izpiraš stvari, ki rastejo ven iz zemeljskega prahu in ti uničuješ upanje človeka.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Na veke prevladuješ zoper njega in on premine. Spreminjaš njegovo obličje in ga pošiljaš proč.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Njegovi sinovi so prišli v čast in on tega ne ve. Ponižani so, toda tega ne zaznava o njih.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 Toda njegovo meso na njem bo imelo bolečino in njegova duša znotraj njega bo žalovala.«
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
